Sade, mikä ihana tekosyy

Tänään heräsin asiallisen aikaisin ja ihme unien jälkeen jo ennen seitsemää ja ei-kiireinen aamu tuntuu luksukselta. Eipä että tähän pitäisi opetella mutta vaihtelunvuoksi ihan mukavaa että ehtii juomaan kahvin, katsomaan aamuTV:tä, tosin kolmosen aamussa kuullostaa ja näyttää edelleenkin siltä että keskipiste on se joka kysyy..ei se joka vastaa. Lauri Karhuvaara on omalla tavallaan suomalaisiin aamuihin sopiva ammattilainen mutta "eikö olekin niin että jos...(ja kysymys ja oman äänen kuunteleminen jatkuu minuuttikaupalla)" -kysymyksiä ja tyyliä voisi vähän hioa, jo ihan oman uudistumisen ja raikkaudenkin kannalta.
Tajusin eilen että tänään ei tarvitsekaan pyöräillä töihin. Ensinnäkin onneksi sataa ja toiseksi huomenna on sovittu Jiihoon, Maikkiksen ja Juden kanssa että hölkkäillään Helsingin niemi ympäri, ja muistaakseni siihen on ennenkin mennyt reippaasti yli pari tuntia. Harjoittelu on ollu laatua "kylmiltään" niin kuin aikaisempinakin kesinä mutta eihän tästä muuten mitään tuu, pitää vaan sopia päivä ja mennä, muuten on elokuu eikä ole juossut yhtään pitkää lenkkiä. Hauskaahan tässä on se että jalat tuntuu olevan hieman..hmm..ei niin gasellimaisen notkeat, lauantain bodycore tunnin, sunnuntain fillaroinnin ja eilisen bodypumpin jälkeen. Joten tänään saa mennä julkisilla töihin, toipua, vältellä sadetta ja odottaa innostuneena huomista.
Ja hellettä luvassa viikonloppuun. Muistakaa aurinkorasva! Punoittava suomalainen iho poikkeaa toki radikaalisti siitä yleisestä talviväristä, mutta kyllä ihminen on kauniimpi ei kärähtäneenä. Ja jos vielä ajattelisi terveyden, eikä ulkonäön kannalta, onhan se oman ihon polttaminen vain yksinkertaisesti älytöntä. Lakit päähän ja aurinkoon!