Sitä miettii hetkittäin, että ovatko kaikki muut aikuisia mutta itse on jäänyt jollakin tavalla taantuneeseen tilaan. Sitten se hetki menee ohi ja on vain fiiliksissä.
Ensimmänen kurssipäivä:
2 tuolileikkiä, 1 palloleikki, 2 ryhmäleikkiä, yksi kirjoitusharjoitus, 1 kierros pöljäilykävelyä ja yksi kahvitauko.
Aitoa vahvaa ääneen naurua(aina hyvä), osallistumista, ihailua, jännittämistä, tuntemista, ryhmäytymistä, peilausta, tarkkailua, miettimistä.
Tila, aika, paikka ja ihmiset varattuna vain sille! Tyytyväisyys ja oikeassa paikassa olemisen vahva tasapaino.
Vaikeaa, hauskaa, helppoa, uutta, tärkeää, ohi menevää, vierasta, tuttua, samanlaista, läsnä ja uudestaan.
Ihmiset ovat äärettömän mielenkiintoisia. Kaiken kaikkiaan pelkästään ihminen on, mutta kun pääsee mukaan tekemään, seuraamaan, osallistumaan ja kokemaan, herää vahva ymmärrys siihen miten vain voisi päivä kaupalla seurata miten ihminen toimii, ratkaisee, osallistuu.
Oikeastaan jo häivähdyksenomaisesti mietinkin, että hukkaanko oman ääneni (mitä juuri olen etsimässä) kun jään haltioituneena ihastelemaan sävyjä joita kanssakurssilaisista löytyy. Mutta on turha olla huolissaan silloin kun on fiiliksissä.
Huomenna toinen kurssipäivä.
Tarjoa improvisaatiossa toiselle sankarin viittaa
Kulttuuri ja luovuus tarvitsevat aikuisten leikkiä? (Tiede-lehti)
kuva: täältä
2 kommenttia:
Beibi, nyt mä näkisin että sä oot asian ytimessä. Pidä toi fiilis. Myös työpaikalla.
Ikävämpää kuin tuolileikki, on tuolileikki yksin.
Lähetä kommentti