Prepen pyörä ja: Ajoo, ajoo, ajoo!!

Sain sähköpostin jossa eräskin mies kysyi haluaisinko pyörän.
Meilissä todettiin tsygän olevan tosin miesten mallia mutta koska kuulemma olen niin tasa-arvoinen, se kyllä kävisi minulle hyvin. (mitääh, luetaanko minua siis kuin avointa kirjaa??) Mitäpä siihen sitten lisäämään.
Vastasin kiltisti haluavani, ja ajattelin että olipas kauniisti tehty. Tarjouksen arvoa ei vähentänyt se että muuten kyseinen menopeli oltaisiin jätetty lukitsematta pihalle jonkun muun vietäväksi... vaan arvostan että joku ajattelee ja yhdistää luetun ymmärrystä ihan käytännön elämäänkin.
Siis Lauttaasaareen pyöränhakumatkalle. Ja ensin tietysti väärällä bussilla. Mutta toinen meni jo lähemmäksi. Ja pienen kävelyn jälkeen ihan suoraan mestoille.
Pyörä oli ajovalmiina entisen omistajan odottaessa pihalla kipeän polvensa kera..ehkä vähän jopa surumielisen näköisenä puitten katveessa oman sisäpihansa penkillä penkillä.. Mutta menin reippaasti silittämään sitä, ja kyllä se siitä sitten alkoi hymyilemään. Muisti jopa viisastella ikäkysymyksellä kun oli puhetta kimppakämppäasumisesta(avec girls -toim. huom.).
Tosin hymy taisi hyytyä hetkeksi sen jälkeen kun olin hurautellut pari kertaa taloa ympäri "Vauhtii korjaa virheet" - tyylilläni.
Prepelle ikään kuin valkeni ensimmäisen kerran konkreettisesti että "tässä oikeasti voi käydä jotenkin". Sen jälkeen ystävällinen lahjoittaja yritti painokkaasti muistuttaa varovaisuudesta ja laittoipa jopa tekstiviestin kotiin, jossa tiedusteltiin mahdollista henkiinjäämistä.. Eikö olekin söpöä? Joku välittää!! (tämä siis kylläkin taisi pikemminkin liittyä siihen pelkoon, että lahjoittaja joutuisi soittamaan perheelleni kertoakseen, että kuka sen hlvetin koneen on luovuttanut yleensäkin käsiini)
Mutta hyvä fillari on! Satulaa piti laskea noin kaksi metriä, ja sittenkin ajaminen sujuu äärirajoilla. Mutta vääränkokoisessa pyörässä on jotain hurmaavaa! (Sama tunne kun aivan pienenä ratsastusleirillä sai hetken ratsastaa liian isolla hevosella, ja alitajunnassa tiesi, että kaikki ei oikeasti ollut aivan hallinnassa mutta että tuurilla saattaisi juuri ja juuri selvitä. Samalla riehakkaalla tunteella huristelin Lauttasaaresta kohti Taka-Töölöä.)
Eikä mitään sattunut vaikka välillä vähän huimasi. Hyvät polkaisut ja vauhtiin! Pyörä on luonnollisestikin liian iso, ja jarrutustekniikka vaatii totuttelua, samoin kuin vaihdenappien(!) painamisetkin. Miksi Low on muuten pienet vaihteet? Ja High isot? Logiikalla kuvittelisi sen olevan juuri päinvastoin. Tai miksi niissä ei lue Heavy tai Light? Tai Big tai Small??
Sitäpaitsi etujarru nappaa kyllä siihen malliin kiinni, että kypärä on parempi pitää visusti päässä.
*********
Mutta summa summarum, jollakin tavalla (taas) (tämäkin) episodi vahvisti uskoani ihmiskuntaan. On järkevää ja viisasta, ja oikein kierrättää tavaroita. Untamatta inhimillistä aspektia, että nyt Norpalla on taas pyörä eikä tarvi joka päivä bussista näyttää kieltä onnellisena ohi pyöräileville lähimmäisille.
Ystävällistä ja Huomaavaista. Kiitos.