Hiuksista tuli hyvät, kirjastosta otin Kim Edwardsin Muisto tyttärestäni kirjan ja lohikeittoa söin yhden lautsellisen liikaa.
Kuuntelija
Kerroin koiralle keittiössä
kaiken sen, mitä en koskaan
kerro kellekään toiselle täällä.
Koira kuunteli vakaana,
hohkaen eläimen arvokkuutta.
Kun vaikenin,
se katsoi suoraan kohti
ja siirteli hiukan kankkujaan.
Oli puhuttu paljon,
mitään ei jäänyt päähän.
Mennyttä kaikki, mennyttä,
sanoi sen silmien hellä peili.
Maria Vuorio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti