Miten kirjamessuista tuli viinimessut?

Tänä vuonna pääsin vihdoin kirjamessuille. Kaamea tungos. Mutta senhän takia kai messuja järjestetään, jotta saadaan halli täyteen vaeltavia ihmisiä. Toiset seisovat monta päivää pienissä karsinoissa, ja toiset vaeltavat hiki päässä ja nälkäisinä osastolta a - osasto k:hon.
Vaikka keskimääräisesti ajattelen olevani melko positiivisesti asioihin suhtautuva ihminen, joka sopeutuu verrattain nopeasti eri tilanteisiin ja tilanteiden muutoksiin, tungos tuottaa vaikeuksia. (Hyvin nopeasti alkaa käyrä nousemaan kun tarpeeksi moni kävelee päin tai esim. huitaisee selkärepullaan. Selkäreppu saa kierrokset nousemaan myös bussissa. Miksi yleensäkään kenellään on reppua selässään julkisessa kulkuneuvossa? Tai hississä. Hissiin mentäessä reppu otetaan pois selästä ja kannetaan kädessä. Tiedoksi. )
Kirjamessuilla sai siis jonottaa, ja sietää tungosta. Sopeuduin kohtaloon huokaisten, ja yritin katsella kulkureittejä joissa välttää pahimmat vyöryt. Lopputulos: muutama lastenkirja, yksi tanssikuvakirja (heräteostos, jota näin myöhemmin voi miettiä), purjelaivajuliste ja pääministeri seuralaisineen -pongaus. Koska lehdistö ja tv-kamerat puuttuivat ympäriltä, pari näytti jopa hieman vaisulta - jopa melkein yksinäiseltä.
Päätimme siirtyä Ruoka ja viini & hyvä elämä -messujen puolelle. Tungos helpotti. Messujen slogan kääntyi nopeasti muotoon "Hyvästi elämä" - ja muutaman tunnin jälkeen ymmärsin miksi. Seurueemme ammattilaisen vuoksi, ei kaikilla ständeillä vaadittu aivan kaikkia lipukeitta.
Viini ja ruokamessuista jäi parempi kuva kuin itse viinimessuista. Tila oli jollakin tavalla kompaktimpi, palvelu oli ystävällistä ja valikoimaa oli tarpeeksi. Voi suositella.
Suosikeiksi nousivat;Champagne Blondel carte D´Or; yllättävä italialöytö: Sartori Marani, joka kuivuudestaan huolimatta maistui melko rusinaiselta, Heidsieck Monopole Blue top brut, jota Amkan ystävällinen herrasmies esittelijä tarjosi. Itse toki laadun varmentaen.
Messujen jälkeen pitikin jo ruokailla. Lähialuetta suosien, päädyimme Cellaan. Cellaa voi myös lämpimästi suositella. Ruuan taso on aina ollut täysin hyväksyttävää. Hintataso on myös harvinaisen järkevä, ja hyvänä päivänä kokkikin tulee heittämään jonkun tilanteen sopimattoman vitsin.