Kuka on perheenjäsen?

Ennen vanhaan ydinperhe oli isä, äiti ja pari lasta. Tämän ydinperheen ulkopuolelle jäivät yksihuoltajat ja äpärät, eli ns. au-lapset, joksi muistan itseänikin kutsuttaneen joissakin lomakkeissa. Sitten tulivat uusioperheet. Sinun lapset, minun lapset ja meidän lapset. Ilmassa oli aivan eri joulujuhlan tuntua. Mummoloita siellä sun täällä, ja mahdollisesti useampi isä ja äitinkin.
Mentiin vähän eteen päin ja alettiin puhua myös samaa sukupuolta olevien perheistä. Enää ei tarvitse takertua pelkkään isä ja äiti jaotteluun, vaan oma perhe voi olla erilainen kuin naapurin perhe. Ja naapurin perhe voi olla erilainen tänään mitä ensi vuonna. Perhe käsitys on siis muokkautuva.
Eikä perhe kaikilla rajoitu pelkkiin ihmisiin. Myös perheen lemmikkieläimet voidaan laskea jäseniksi. Toisilla koira, kissa tai vaikkapa hevonen voi olla korvaamaton seuralainen, ja toisissa perheissä taas välttämätön, huumassa ostettu kiusankappale.
Eikä ole ennen kuulumatonta, että viitataan perheen ulkopuolisiin ihmisiin tyyliin; "hän on meille kuin oma lapsi" tai että "hän on ollut minulle kuin isä jota minulla ei koskaan ollut". Perheessä voi siis olla myös "ulkopuolisia" jäseniä. Toisille perhe on ns. lähiperhe, käytännössä samassa asunnossa asuvat - toisille taas perhe voi olla koko lähisuku, lähimpine ystävineen.
Itse olen kasvanut pienen suvun ja pienen perheen keskellä. Serkkujakin siunaantui vain yksi. Mutta isoäidin sisarukset tulivat tutuiksi jo pienenä, ja isotätejä ja -setiä nähtiin kohtuullisen usein. Samoin Isoäidin äidillä käytiin monta kertaa vuodessa. Kummitätinikin olen tuntenut hyvin. Hän on myös isoäidin sisko, ja minulla oli mahdollisuus olla heillä usein yökylässäkin. Olin todella hämmästynyt kun myöhemmin lapsena koulussa ja leireillä selvisi, että toiset näkevät isovanhempiaan kerran pari vuodessa. Tai että oli lapsia jotka eivät muistaneet nähneensä kummejaan ollenkaan. Tietoa oli vaikea hahmottaa, koska isovanhemmat minulle olivat perhettä. Samon kummitäti ja -setä aivan lähintä sukua.
Tämä perhepohdiskelu ei varsinaisesti liity mihinkään. Asiat vain tulevat jostakin mieleen. Olen myös miettinyt asiaa, kun olen miettinyt huostaanotettuja lapsia. Perheistä on pulaa. Kuinka paljon helpommin tämä yhteiskunta pystyisi jakamaan voimavarojaan, jos meillä ei tarvitsisi niin rajatusti olla "omaa perhettä". Jos mummoja, lapsia, koiria, isiä, äitejä, siskoja, velijiä, tätejä ja setiä jne. voisi vähän jakaa. Jos oltaisiin kollektiivisempia, eikä niin rajatarkkoja.
Ja tulivat nämä asiat mieleen elisestä kirjeestäkin, sekä pari viikkoa sitten olleista ristiäisistä. Pääsin kummitädiksi, ja pienessä puheessaan pienen tytön äiti sanoi että olin ollut heille kuin kolmas sisko. Se oli kauniisti sanottu. Ainoana lapsena kun voi helposti kasvaa hieman ulkopuoliseen rooliin. Kotoa puuttuu toisia lapsia, ja myöhemmin aikuisena ei ole ketään kenen kanssa esim. keskustelee yhteisistä vanhemmista tai samoista lapsuusmuistoista. Nyt aikuisena on hirveän kaunista ja tärkeää kuulla, että oma elämän polku on kulkenut niin vahvasti toisten elämän vieressä.
Toinen aiheeseen liittyvä asia tapahtui kesällä Pietarsaaressa kun uudet siskoni kertoivat adoptoineensa minut pikkusiskokseen. Myös se oli äärinmäisen lämmittävää. Etenkin kun näillä siskoilla kesti tovi rykiä kurkkunsa ja saada asiansa esitettyä. Muuten he kyllä ovat kovinkin verbaalisia. Eikä minulla ollut siihen mitään lisättävää. Päätetty mikä päätetty. Ja nyt syksyn mittaan nämä uudet siskot ovat hyvinkin tiuhaan muistaneet viestein ja kirjein. Vaikka asioita välillä menettääkin, niitä voi melko yllättäenkin tulla lisää.

Ketkä ovat sinun perhettäsi? Kuka on lähin omaisesti?

Perheen historiaa ja nykyisyyttä
Suomen monikkoperheet ry
Laura Kolbe: Koti asuntona, perhe tunneyksikkönä
Suomen uusperheellisten liitto
Sateenkaariperheet
www.perhe.fi
Mikä on päihdeperhe?