torstaina, elokuuta 14, 2008

Vaa`an tuijottelua

Puhutaanpa ostosten lisäksi toisesta huippu tärkeästä asiasta, eli painosta. Painohan on yksi ihmiselle tärkeimmistä asioista. Ja määrittää naisen paikan ja arvon tässä yhteiskunnassa. Ulkonäön lisäksi. Ainakin jos määrittää totuutensa netin keskustelupalstojen perusteella..( Tietysti vielä etenkin jos miettii arvonsa olevan painonsa verran kultaa. Tässä tapauksessa toivonkin, että joku tulee tarjoamaan tuota kultamäärää vähän joskus myöhemmin. (Tai jo jos ihan pakko olisi ottaa, niin kyllä se menisi nytkin.)
Asiaan. Paino on vihdoin pudonnut kolme kiloa. Ehkä. Toivottavasti. Nämä määreet sen vuoksi, että olen huomannut, että paino saattaa ilman syömistäkin heitellä hurjasti. On eri asia jos paino nousee joulun jälkeen viiden suklaarasian, kolmen punaviinipullon, puolen kilon kinkkumätön yms. settien vuoksi, kuin että "ilman että syö mitään" - ja pari kiloa onkin hujahtaen tullut takaisin, jäädäkseen.
Erityisen ärsyttävää se on luonnollisesti silloin kun luulet olevasi ilmiömäisessä vauhdissa, hyvä tsemppi päällä, menet punnittavaksi, syöt yhden voileivän, ja olet takaisin lähtöpisteessä. Jos olisi heikompi luonne, saattaisi jopa kokea lannistumista.
Oman vaakani mukaan painoin kaksi viikkoa sitten kolme kiloa enemmän, ja nyt tuo lukema on pysynyt pari päivää. (kyllä, valitettavasti hypin vaa`alla joka ikinen päivä)
Onko se ollut helppoa? On ja ei. Nyt löytyi tahtotila ja vire. Ja duunin kaapista nutriletit, joten ehkä se nyt on ollut helpompaa. Mutta jos fiilis olisi ollut takkuisampi, niin silloin koko homma olisi voinut kaatua omaan mahdottomuuteensa. Asioilla on aikansa ja paikkansa.
Totta kai olisi ollu hauskempi käydä työkavereiden kanssa näiden parin viikon ajan lounaalla, ja totta kai olisi ollut kiva syödä vapaasti kaikkea. Lenkkikilometritkään eivät kartu ilman lenkkeilyä, ja hot yogakin kävi hyvin dieettiurheilusta.
Mutta vielä tämä on mennyt iisisti. Viime viikonloppuna olin syömässä normaalisti isoäidillä ja illalla käytiin Loimaan huvielämässä vielä ulkona. Tänään sitten lähtikin koko kuurista sokka irti ja meni aivan hullutteluksi kun kotona söin kolme lautasellista kaalikeittoa.(ja itseasiassa minkki p:llä yhden hedelmäkarkin!) Mutta kyllä siitä olikin sitten huono-omatunto, vaikkei siinä ollut edes perunaa joukossa.
Jäljellä olevat kaksi kiloa, tai kai varmuuden vuoksi kolme, ovat tiukassa. Nyt kun on lopettanut lounaat, käynyt liikkumassa, korvannut kotiaterian nutriletilla ja syönyt herkkuina puuroa tai jugurttia, pitää alkaa yrittää tosissaan. Onneksi ystävät ja hyvät vinkit ovat lähellä; Kiipeli totesi jo että painava reppu selässä metsässä kuluttaa paljon. Myös saunomista on ehdotettu. Ei sanottu kenen kanssa.

2 kommenttia:

MinkkiP kirjoitti...

Multa löytyy nilkkapainot! Ja ne "sitten kun" -vaatteet on yhä myymättä. :)

Loimaannorppa, Norppa, Noora kirjoitti...

Tiäkkö, mä luulen että mun on pakko tulla hakemaan ne lainaks...

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...