Helsinki on kaunis. Kaunis, kaunis, kaunis. Monema eri vuoden aikana. Myös syksyllä. Pyöräilin rauhassa meren rannan kautta töistä kotiin. Slow biking ja slow thinking. Teki hyvää olla kiirehtimättä. Fillarointi ei ylittänyt ehkä rasituskynnystä mutta ulkoilu ylitti rentoutumiskynnyksen. Kuinka harvoin sitä onkaan viikolla ulkoilmassa ilman että suorittaa mitään. Tervasaaren rannassa istuessa alkoi jo takaraivossa nakuttaa "mitä kaikkea kotonakin pitäisi tehdä". Mutta painoin ajoissa jarrua ja suuntasin katseeni ohi lipuviin Finnlinesin ro-ro aluksiin. Aika on osa arjen luksusta.
4 kommenttia:
Tohon on varaa vaan niillä, jotka ei tällä hetkellä ole pankissa töissä (plus tee muuttoa)...Mutta totta: Helsinki on sigamagee, ja paljon mageempi kun joku Nurmijärvi.
Niinpä. Tällä hetkellä vain tavallisella kuolevaisella on varaa istua puiston penkillä.
Merihaan rantabulevardi on Helsingin hienoin mesta! Upeat näkymät Ro-Ro -aluksille!
- Fogues
Mä kyllä vähän lämpenen tolle mielikuvalle, sillä siinä penkillä puisella penkillä istuessani, lämpimissä vaatteissa, teekuppi kädessä, retkellä omassa kaupungissani - näyttivät ro-ro:tkin romanttisilta!
Lähetä kommentti