Tänään oli väsymystä, ja sadetta, ympäri etelä-suomea. Nopea soittokierros, ja selvisi, että ainakin Loimaalla ja Tampereella oli satanut. Lähes koko suomessa siis. Iltapäivällä keli oli täällä isolla kirkollakin harmaa. Suorastaan pimeän harmaa. Viideltä alkoi näyttää, että kello olisi enemmänkin iltakahdeksan.
Eilen illalla, tai yöllä luin liian pitkään kirjaa. Muisto tyttärestäni -saa olla lainassa vain 7 vuorokautta. Tarina ja teksti veikin yllättävän hyvin mukanaan, vaikka epäilin. Tänään puolestani mietin, että miksi yllätyn jos kirja on hyvä. Kirjavarkaan kanssa kävi samalla tavalla. Takakansiteksti ja aihe epäilytti mutta sitten itse kirja osoittautuikin yhdeksi parhaimmaksi pitkään aikaan luetuksi.
Olen päättänyt nyt lukea. Vaikka väkisin. Siis, että jätän muita asioita tekemättä mutta luen. Koska haluan lukea. Kesältä jäi ikävä lukemiseen. Ei se voi olla vain niin että vuodesta ehtii muutaman viikon aikana lukemaan vuoden kirjat, ja sitten taas odotetaan 12 kuukautta.
Töistä lähtiessäni näin selkeästi, että menen kotiin lukemaan. Ihmisen pää tarvitsee aikaa ja mielekästä tekemistä. Mutta miten kävikään?
Kas kummaa, postissa olikin tullut Tukholman maratonin esite! Alkoi lenkki kiinnostaa. Tai ei se yhtään sen enempää kiinnostanut tai innostanut mutta niin sanottu tahtotila tuli päälle. Nopealla päässälaskulla ymmärsin ehkä pääseväni ensi vuonna helpommalla, jos vähitellen jaksa käydä jos syksyllä ja talvella hölkkäilemässä. Ei sen joka kerta tarvi niin megalomaanisen suurta olla mutta joka kerta on melkein kuin hieman pois siitä seuraavasta. Kirjan lukeminen siirtyi mutta syksyinen keli oli..eeh..raikas!
2 kommenttia:
Täydet pisteet kotiin. Hyvä Norppa! Lukemaan ehtii sen lenkin jälkeenkin.
dänks, valinta oli oikea. keli oli oikeesti ihan jees, mun on helpompi juosta pienessä tihkussa kuin helteessä, ja kirjanhan luin loppuun sitten yöllä.
Lähetä kommentti