Suunnitelematta paras

Jo aikoja sitten tuntui siltä, että kalenteri alkoi täyttyä liiaksi. Toisaalta, jos kalenteria ei täyttänyt, jäi asioita tekemättä. Kalenteri ja ajan varaaminen jollekin tekemiselle varmistaa että asia myös tulee tehtyä, muuten sitä vaan suunnitellaan joka vuosi mutta mitään ei tapahdu.
Aikoja sitten ollaan lopetettu myös ex tempore -kyläily. Nykyään tapaamiset pitää sopia. Ne aikataulutetaan, osallistujat ja tekeminen päätetään etukäteen, ja sitten suoritetaan tapaaminen.
Perjantaina tein mukavan ilmoituskierroksen lähellä asuville. "Nähdään tunnin päästä Luftissa" Ei mitään etukäteishässäkkää vaan soitto/tekstiviesti/internet-ilmoitus, että missä nähdään päästä. Ja hop, homma toimi! Ei stressiä, ei järkkäilyjä, ei vatvomisia - selkeää suoraa toimintaa. Paikalle sai tulla tai olla tulematta. Yhdelle, kahdelle tai kahville. Autolla tai bussilla. Kävellen tai sekä että.
Lopputulos - varsin iloinen jälleennäkeminen, aamulla uskomaton väsymys, yksi töistä myöhästynyt ja sinne taksilla lähtenyt. Se kai omassa asuinalueessa on juttuna. Lähellä asuvia ihmisiä pystyy näkemään niin ettei se tule kenellekään ylivoimaiseksi, ja kaikki pääsevät nopeasti paikalle - ja mikä yhtä tärkeää, nopeasti kotiin. Ja kun vielä eräänkin sisko tuli paikalle, ja kiitti että sai tulla - oli pikakokoontuminen enemmän kuin onnistunut. Harvoin sitä sentään niin iloisesti seurasta kiitetään.