Maanantai päättyi kulttuuriin. Oli taas luksusta päästä teatteriin. Koskaan ei tiedä tykkääkö vai eikö tykkää, ja jos tykkää niin kuinka kauan, ja kenestä. Rebeccassa saattoi tykätä monesta, ja ihan pidempäänkin.
Esityksessä oli yksi ihan kauhea vosu, yksi tosi pelottava ja kylmä harppu, sitten yksi lässynlässyn enkeli, joka tosin vähän terästäyty loppua kohden. Niin ja yksi äänekäs tantta, joka oli kyllä ihan sairaan hauska. Sitten siinä oli yksi sekaisin oleva mutta varakas mies, yksi vähä-älyinen mies, yksi kiintiöhomo ja erityismaininta orkesterille, joka aina tungetaan sinne monttuun. Mutta vosun entinen taloudenhoitajatar oli kyllä aika pelottava ja siisti akka.
Hyviä laulajia, ja kiinnostavaa musaa. Dramaattista tunnelmaa ja myös teatterimaista jännitystä.
Niin ja ne roihuavat lavasteet bonussektorina.
Tästähän tuli nyt ihan samanlainen kun teatterin sivuilla oleva tiivistelmä..
3 kommenttia:
Miulle jäi vielä vähän epäselväksi että koskiko noi kuvaukset näyttelijöitä vai yleisöä?
Miika, mä toivon että näyttelijöitä.. vai mikäköhän noista kuvais mua? Vai sittenkin kaikki samassa paketissa? ;)
ansku
no, mä olin jo kirjoittanut pari riviä niistä meidän edessä istuvista mutta sitten korjasin ja pyyhin ne rivit pois.. Eli sinänsä kuvauksessa hyvinkin olisi voinut olla ripaus yleisöä! ;)
Lähetä kommentti