Pienempiä vieraita

Nuoret sankarittaret Vanni ja Helmi kävivät eilen kylässä. Ottivat vanhempansakin mukaan. Kummatkin, mikä aina ei ole niin tavallista.(mutta miehillä olikin atk-asiaa juteltavana ja piuhaa kokeiltavana) Mukavaa oli, etenkin kun tytöt ovat viimeksi olleet samaan aikaan näköetäisyydelläni Vannin kummijaisissa. Silloin vielä ei kävelykään ollut ihan yhtä tukevaa. Ns. lapsettoman ihmisen kodissa, ei aina ole lapsille mitään hauskaa ja kivaa. Tilaakaan ei ole liiemmilti juostavaksi mutta jos antaisi sen häiritä, ei voisi nähdä ikinä.
Muistin kyllä kaivaa esiin komeronpohjille eksyyntyneen lapsilaatikon. Se kiinnosti! Varmaan yhtä paljon myös vanhempia. Itseänikin pelotti, kun en yhtään muistanut mitä muuttopaniikissa olin sinne tunkenut. Etenkin kun tavara ei ole varsinaisesti tarkoituksella lapsia varten hankittu vaan aikuiselta aikuiselle hankittua "tosi tarpeellista". Esim. pari vesinokkaeläintä, muutamat joulupääpannat(todella kivat elokuussa), yksi haukkuva koira(pelottava), taikasauva joka meni koko ajan suuhun ja puhallettava kitara, joka oli melko kiinnostava. Tosin ei Mairen mielestä. Koiran ja lapsen lelut oli mennä sekaisin. Ei niinkään koiran vaan tyttöjen mielestä. Mutta sopu sijaa antaa, ja koirallahan on vähemmän bakteereita suussaan kuin ihmisellä.Jännittävä tilanne tuli kun pieni tyttö söi hapankorppua koiran naaman korkeudella, ja koira päätti ottaa korpun suuhunsa. Borderterrierin puruvoimahan on melkoinen, eikä se hevin hellitä. Nuori neiti huomasi ettei hänen aarrepalansa heltiä, ja otti koiraa nenäkarvoista tukevasti kiinni, niin että koiran irvistys oli melkoinen, ja sai kuin saikin hapankorppunsa... Tilanne näytti hetkisen, sanotaanko nyt vaikka, ei niin seesteiseltä. Mutta parasta juhlaa oli kun pienestä muovipussista löytyi mäkkäriltä tulleita pikku Muppet-nukkeja. Jakamaton suosio, vaikken sattunut muistamaankaan äkkiseltään muita lauluja kuin rati-riti-rallaan! Sama se kai mitä sitä lasten kanssa laulaa, kunhan osallistuu. Nuket olivat itseasiassa jääneet varmaan neljä vuotta sitten olleelta kirppikseltä, ja olleet lentämässä hei hei -laatikkoon useammankin kerran mutta eilen olin iloinen, että olivat tallessa. Periaatteessa täysin turhia mutta paljon paljon mukavempia kuin suuhun mahtuvat magneettikirjaimet. Kyllä ylikansalliset yhtiöt ovat sitten mahtavia! Yksi vanhemmista vielä epäili, että kääpiö-muppetit olivat saattaneet tulla kyseiselle kirppikselle heiltä. Saanen huomauttaa, että siinä vaiheessa perheessä ei vielä ollut lapsia..