Verhot. Mikä ihana ylellisyys. Ehkä. Siis ei tiedä vielä kun ei ole ollut aamua. Mutta siis keskimääräisesti prosessi oli onnistunut. Paljon onnistuneempi kuin se olisi ollut parisuhteessa miehen kanssa. Verhojen hankkiminen olisi kiinnostanut kumpaakin yhtä vähän, verhojen ostaminen olisi kiinnostanut kumpaakin yhtä vähän, verhojen asentaminen olisi kiinnostanut kumpaakin yhtä vähän..ja kummankin naaman näkeminen olisi kiinnostanut prosessin aikana aivan yhtä vähän...Nyt tuli kivasti apua, kukaan ei valittanut, kaikki oli reippaita, kaikilla oli hyvä mieli, kaikki oli lopputulokseen tyytyväisiä ja kenenkään ei tarvi asua yhdessä mahdollisten pienten epäkohtien
kanssa; kuten esim. 10 senttiä liian lyhyiden verhojen... No siis kaikkea pientä sattui. Verhoja ei voinut ottaa ekalla kerralla, kun todellisuus mittasuhteista hämärtyi ja ne piti hakea uudestaan..porakone piti hakea autosta pari kertaa, ei ollut ruuveja, proppukin meinasi kadota ja alkoholikin loppu kesken...mutta odotuksista huolimatta..verhot on ikkunassa, joten ei niitä enää tarvi pestä. Antaa kevätauringon vain paistaa! Eläköön pimeys!!
3 kommenttia:
...ettet nyt vaan olis aavistuksen ennakkoluuloinen verhojen asennusta parisuhteessa kohtaan? :D
...no vahva huhu liikkuu, että yhteiset kotiprojektit kiristävät lyhyempi pinnaisten hermoja.. :D :D
...senpä takia kannattaakin olla parinmuodostuksessa tarkkana kuin porkkana noiten kriittisten mittojen kanssa...;)
Lähetä kommentti