Ojos de Brujo oli pitkälti odotusten mukainen. Flamenco vaikutteista hip hoppia.. tai omalta kantiltani katsottuna..hip hop vaikutteista flamencoa. Joka tapauksessa yleisö oli sekaisin ja keikka olisi mennyt myös tapautuskerhon vuositapaamisesta. Rytmiä ja iiseilyä.
Mutta meinasi tulla pitkästä aikaa oikein iso riita. Mokkatakki espoolainen olisi napannut yhden drinksun liikaa ja luuli että ollaan Ankkarockissa. Ei oltu. Vaikka koko heidän porukkansa näytti siltä että ovat ehkä kaikenkaikkiaan erittäin väärässä paikassa, erittäin väärään aikaan. Eräskin nainen sanoi ensin nätisti koko porukalle että tyypin voisi viedä hevon*piip* ja kun sitten tyypit ilmeistyivät bumerangina takaisin, oli pakko ystävällisesti sanoa uudestaan että ihan jossain muualla olisi varmasti tilaa enemmän. Siitähän se riemu repesi. Ja kun lastentarhalaisen älyllä varustettu farkkutakki jurpo alkaa lässyttämään, siinä pitkäpinnaisemmallakin olla sosiaaliset taidot koetuksella.(sunnuntai hesarilla vakuuttava napautus takaraivoon olisi ollut aivan liian lievä reaktio)
Mutta jumankauta mikä nainen!! Ihan järjetön yllätys kun flamencotanssija päätti ystävällisesti näyttää miten tehdään jotain teknisesti täydellisesti mutta samalla karismaattisen vahvan viehättävästi.
Tuijotin suu auki täsmällisiä, napakoita askeleita, lavan haltuun ottoa, nöyryyttä, vahvuutta, helposti lähestyttävyyttä, taitoa, härkätaistelijamaista uhmaa, ja kuitenkin todella pehmeää ja lämmintä säteilyä yleisölle. Huh! Kokoonpano tulee juhlaviikoille, suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti