Onko meillä ennakkoluuloja?

Viron tilanne, ja muutama muukin seikka sai ajattelemaan ennakkoluuloja ja suvaitsevaisuutta. Haluaisin olla ennakkoluuloton ja suvaitsevainen ihminen. Hyvän itsetuntemuksen ja realistisen asenteeni vuoksi, pelkään kuitenkin että arkitodellisuus ei ole aivan niin ruusuinen kuin toivoisin sen olevan.
On helppo olla suvaitsevainen kaukaa. On vaivatonta arvostaa, pitää, kunnioittaa ja hyväksyä, jos näitä tunteita ei ravisteta arjessa. Ihannekuvien rakentaminen ja niiden ylläpitäminen on helppoa jos ne eivät kohtaa todellisuuden kanssa. Haluamme myös mielellään olla oikeassa ja toteuttaa elämäntapaa joka on "oikea". Silloin toisenlaista kulttuuria, elämäntapaa tai arvoja edustavat ihmiset koettelevat suvaitsevaisuutta ja hyväksyntää. Hehän edustavat "väärää" elämää ja saattavat näin myös olla pikkuisena kivenä "täydellisen yhteiskunnan muodostumisen" kengässä.
Ennakkoluuloja voi olla monia asioita kohtaan. Toisia ihmisiä, ruokaa, tapahtumia, asioita kohtaan..Silloin kun asioihin on yksinkertainen ja vaivaton ratkaisu, on helppo olla suvaitsevaisempi tai rikkoa ennakkoluulojaan. Mutta kun asiat ja niiden ymmärtäminen vaativat heräämistä ja henkilökohtaista osallistumista, vaatii se ihmiseltä jo perustavanlaatuisten päämääräarvojen uudelleen miettimistä, ja se on vaivalloista!
Välinpitämättömyys ja tuomitseminen on vaivattovampaa kuin oman mielensä, elämänsä ja arvojensa avaaminen ennakkoluulojensa voittamiseksi.