Maanantai on puskuripäivä. Se on vähän harmaata aluetta. On suotavaa olla töissä hereillä ja aivokäyrä käynnistyneenä mutta väittäisin että maanantain tarkoitus on, että tiistai olisi tuottava.
Maanantai on kuin tammikuu. Kerätään voimia voimia uusia haasteita varten, muistellaan vähän vielä menneitä, eikä ihan vielä pidetä kaasupoljinta pohjassa.
kuva: täältä
Nyt kun sain James Freyn: Million little pieces luettua, (toim. suosittelee todella vahvasti, ja jos joku on lukenut sen niin mielelläni kuulisin/lukisin mielipiteitä) voisin näitä maanantaita ajatellen kaivaa jostakin Claes Anderssonin Luova mieli kirjan. Mistä sen muuten tietää mistä sitä kadonnutta inspiraatiota etsii, jos ei edes tiedä miten se syntyy! Clasun irjasta luvattiin seuraavaa:
Kirjoittajan syvä psykologinen tietämys sekä hänen oma kokemuksensa luovan taiteilijan elämästä tekevät tästä teoksesta nautinnollisen lukukokemuksen jokaiselle, joka haluaa tietää enemmän inhimillisestä luovuudesta.
2 kommenttia:
Maanantai-angsti on outo juttu. Joskus reilut viisi vuotta sitten jokainen maanantai oli yhtä helvettiä. Ja sunnuntai-illat varsinkin. Nyt en ole kuitenkaan sunnuntai-iltojen maanantai-angstista kärsinyt pitkään aikaan. Veikkaan että töissä viihtyminen vaikuttaa asiaan. Jos oma duuni yleisesti ottaen v...taa, niin sunnuntai-iltana v...taa rankasti. Mutta kukapa meistä ei aina välillä haaveilisi tekevänsä jotain merkityksellistä työtä lasten, vanhusten tai kehitysmaiden parissa nykyisen toimistotyön sijasta...
Jep, muistan kyllä itekin kun ei saanut nukuttua sunnuntaiyönä kun ajatukset pyöri jo maanantaissa..mutta onneksi ei enää, koska shitti duuni tuhoaa mukavasti myös vapaa-ajan fiiliksiä. Olishan se suotavaa, että mahdollisimman moni olisi itselleen mahdollisimman sopivassa työssä..(ihan vähän myös asiakkaitakin ajatellen...)
Lähetä kommentti