Borderterrieri Maire tuli kaupunkikotiinsa vierailemaan muutamaksi päiväksi. Mukavasti meni. Ainoastaan lehden- ja postinjakaja piti haukkua vähän isommilla kirjaimilla. Ja välillä vähän murista, jos joku röykimys uskalsi kolistella rappukäytävässä vähän äänekkäämmin. Ihan vain varmuuden vuoksi. Myös aamukuudelta piti tarkistaa että leikitäänkö vai nukutaanko vielä. Mutta nukkumistoteamisen jälkeen, tuhina alkoi nopeasti uudestaan.
Nimipäiväaamiaiseksi oli nakkeja(soija) ja maksalaatikkoa, ja Maire tuli seuraksi myös töihin. Töis
sä meni myös hyvin, ainoastaan erään huoneen nurkassa ollut mallinukke oli saada vihat niskaansa. Oli ihan pakko mennä sulkemaan ovi, ettei ikävää nukkea olisi tarvinnut katsoa (ja haukkua raivoisasti) enempää. Nopeasti sitä tottui koiralliseen elämään. Ja hassua miten ihmiset tulevat juttelemaan koiran kanssa kulkevalle. Pääsin ensimmäiselle ratikkapysäkille niin jo eräs nainen tuli kertomaan, että ovat harkinneet itselleen samaa koiraa, ja sitten spårassa sisällä, alkoi toinen rouva kertomaan miten juuri oli joutunut luopumaan koirastaan. (hänellä oli kasvatuspentu, joka meni palveluskoiratesteihin). Kivaa oli ja kyllä koirasta on seuraa.
2 kommenttia:
Maire kiittää ja toivoo, että on vastakin tervetullut. Elämä saarivaltakunnassa tuntuu suorastaan …perifeeriselta (mikäli se on adjektiivi tai edes lähellä). Seura ja ruoka olivat herkullisia!
Nimipäiväaamiainen oli ieluisa, koska onhan nakki aina nakki vaikka soijanakki olisikin.
Rähinää ja tuhinaa!
Kyllä mä aidosti ensin mietin, että voiko koiralle antaa soijanakkia mutta koska Maire osaa itse valita ruokansa, oli tarjottava turvallinen. Eihän se koiralle tarkoitettu ruokakaan kelvannut kuin maksalaatikkoon sekoitettuna. Ja tänäänkin oli heti lenkillä Mairea ikävä kun suoranainen lauma lajitovereita, kummankin, tukki ja valloitti eräänkin jalankulkuväylän. Siinähän olisi eräskin koira tehnyt hetkessä tilaa!
Lähetä kommentti