Kiitos kiittämisestä

Aamulla bussissa oli täyttä. Hieman vanhempi rouva etsi paikkaa. Nousin koska olin jäämässä parin pysäkin päästä muutenkin pois, ja jäin istuskelemaan lähellä olevalle tyhjälle istuimelle puolittain ajatuksissani. Kun olin nousemassa pois, rouva taputti minua kädelle ja sanoi Kiitos. Hieman hämmästyneenä vain totesin että "eihän se mitään", johon rouva vielä lisäsi painokkaasti että "kyllä".
Jäi äärettömän hyvä ja vähän hämmästynyt mieli. Itsellenihän ei ollut mikään vaiva siirtyä ja aamukoomassa istua toisella istuimella mutta se että lähestyt vierasta ihmistä aamulla, ja vielä kosketat häntä, on suuremman kynnyksen takana. Ja vaikka en enää(valitettavasti) edusta nuorisoa, oli rouvalla mielestäni sellainen "onpa hienoa että vielä on käytöstapoja" tyyppinen ilme hänen taputtaessaan kättäni ja kiitellessään.
Kiitos rouva sinulle kiittämisestä.

Tere ulkomailta!
Minkki P:n puhelimella blogitusta Strandista. Tähän mennessä kaikki ovat saapuneet hotellille, lähes kaikki on hoidettu, ja ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua.
Kite kastettu, varpaankynnet maalattu ja innostuttu keskustelemaan, kaikesta. Aivan kaikesta.
terveisiä siis strand hotellin kakkoskerroksesta.

Passi ja harjaa...passi ja harjaa..

No nyt on taas ehjä passi! Ja ihka uudessa EU-passissa on valmistaja ottanut järjen käteen ja tehnyt etusivulle vahvennuksen, joka toivottavasti estää passin rikkoutumisen niin herkästi tulevaisuudessa. Yritän myös säilyttä nykyistä järkevämmin..ehkä passi takataskussa ei ole se paras paikka. Tiedä häntä.
Minkki P vihjasi eilen, että taas on hoidettu ajoissa asiat kun passi haetaan lähtöpäivänä mutta oikeastaan olin iloisesti yllättynyt että se yleensäkin oli noudettavissa, eikä asiaan liittynyt mitään bonushäiriötekijää. Näin itseni jo Kaartin asemalla pikapassia hakemassa.. Sitäpaitsi ainakaan tällä kerralla en onnistunut lukitsemaan itseäni kotini ulkopuolelle muutamaa tuntia ennen lähtöä..(vaikka sudenpentujenkäsikirjassa(loimaa -versio) neuvotaan että sitten juostaan kadulle ja pakotetaan ainut lähistöllä oleva mies kampeamaan pulassa olevaa neitoa parvekkeelle, ja kun pituus ei meinaa riittää, astutaan vielä avustajaparan päälle, ja luikerrellaan takaisin kotiin keittiön ikkunasta)
Pasilassa oli vielä hauska virkailijanainen. Käsitykseni kyseisen toimiston asiakaspalvelusta alkaa nousemaan ja nousemaan ensi tapaamisesta huolimatta. Vaalea blondi oli vähällä istua tuolinsa ohi ja yhdessä nauroimme, että eihän siinä mitään jos humpsahtaa itsekseen lattialle mutta tyylikäs nouseminen asiakkaan edessä takaisin tuolille naama peruslukemilla on haasteellisempaa. Blondi vielä pahoitteli että passini on voimassa vain vuoteen 2009 mutta kuittasin sen toteamalla, että oikeastaan ihan hyvä. Kuva ei ollut erityisen onnistunut niin ilolla vaihdan sen parin vuoden kuluttua.
Nyt sitten vaan pitäisi vielä muistaa mistä satamasta lähdetään ja mihin aikaan!

Tilaamatta ja pyytämättä

Asioita voi katsoa monelta suunnalta. Ei, se ei ole totta.
Usein asioista vain löytyy yksi näkökulma kun on pyörittänyt palikkaa muutaman kerran ympäri. Näkökulma pysähtyy aina samalle kyljelle, sille omalle suunnalleen.
Nyt katson pöydällä olevaa vuokrasopimuksen irtisanomispaperia. Se tuli yllättäen ja tilaamatta, niin kuin eräällekin entiselle pääministerittärelle. Se ei pyörittämisestä muutu.
Ilmoituksen jälkeen tuntui ikävältä. Todella ikävältä. (Tosin, myös tapa miten se tehtiin olisi voinut olla paremmalla maulla loppuun asti suoritettu.)
Jäin hetkeksi tänään miettimään miksi sitten äkkiseltään nykyisen kodin menettäminen sai aikaan niin vahvan tunteen. Olenhan muuttanut aiemminkin, ja varmasti tiesin etten jää nykyiseen ikuisiksi ajoiksi. Eivätkä muutot ja muutokset olleet ennenkään maailmaa kaataneet, päinvastoin korkeintaan muuttaneet arkea entistä paremmaksi.
Mutta palikkaa ei tarvinnut pyöräytellä montaakaan kertaa löytääkseni vastausta.
Nythän asunnosta olikin tullut koti. Monien vuosien jälkeen ensimmäinen kiinnekohta. Paikka missä viihdyin ja missä oli hyvä olla.
Itsekseen asuvalle aikuiselle ihmiselle(kieltäydyn käyttämästä naurettavaa sinkku sanaa) kodista tulee usein tärkein kiinnekohta. Parisuhteessa eläville, erityisesti lapsiperheille, sama asia on monisäikeisempi. Tärkeät kiinnekohdat tulevat(kuulemma) siinä järjestyksessä, että ensin lapset, sitten puoliso ja sitten vasta huolena on se koti jossa asutaan. Moniasukkaisessa taloudessa voi huolenaiheet myös jakaa muiden muuttajien kanssa, ja tulevaisuuden ratkaisuja voi käydä läpi puhumalla ja pohtimalla. Yksin ollessa sparraamminen takkuaa.. on vaikea olla arvaamatta kysymyksiä ja vastauksia etukäteen.
Myös työrintamalla tulee tänä päivänä niin myrskyisästi, ettei työpaikasta ole enää kiinnittäjäksi. Parhaiten pärjää jos varautuu muutokseen ja sopeutumiseen. Näin ollen kodista tulee tukikohta, joka toimii elämän ankkurina ja edustaa yhden tukipilarin pysyvyyttä. Ei siis ihme jos sen heiluntaa ei kaipaa.
Osaltaan suhtautumiseen muutokseen vaikuttaa myös aspekti vapaaehtoisuus/pakko. Ja nyt muutos ei tule omasta vapaasta tahdosta, vaan siihen pakotetaan ulkopuolelta. On perin ikävää, suorastaan harmillista, joutua muuttamaan elämäntilannettaan jonkun toisen ohjaamana. Tilaamatta ja pyytämättä.
Tiedän että "helsinki on täynnä vuokra-asuntoja ja että puolessa vuodessa löytyy entistä parempi asunto", mutta en myöskään ollut suunnitellut käyttäväni seuraavaa puolta vuotta asunnon metsästykseen. Se on hermoja raastavaa soitteluineen, käymisineen, näyttöineen, neuvotteluineen ja se kysyy aikaa ja hermoja. Eikä ulkopuolinen aikapaine tee siitä nautittavampaa.
Olen siis ollut enemmän kuin tyytyväinen nykyiseen kotiini. Ennen sen löytymistä edelsi vielä jokseenkin..hmmm..jännittävä ajanjakso elämässäni. Kun se..hmm.. ikään kuin väistyi, ja löysin uuden asunnon sekä samalla ensimmäisen kodin pitkästä pitkästä aikaa, olin siitä kiitollinen ja onnellinen. Suorastaan riehakas.
Silloin muutokseen liittyi uutta itsenäisyyttä, arvokasta ystäviltä saatua apua ja jopa hiljaittaista muotoutumista keskitason asuntotasoitemaalariksi.. Olin ylpeä ystävistäni ja itsestäni, sekä iloinen siitä kuinka lupaavalta asiat näyttivät. Siksikin on aluksi vaikea pureskella ja niellä asioiden saamaa käännettä.
Juuri nyt ei tunnu riehakkaalta..tosin verrattuna tänä vuonna tapahtuneisiin muihin asioihin, suhteutunee tämä nopeasti. Mikään ei ole ikuista. Ehkä sen ei pidäkään olla.
Mihin suuntaan tämä muutos vie..se avautuu jo puolikkaassa vuodessa.

Ohjeellista lukijatutkimusta

Sateinen keskiviikko on hyvä aloittaa tilastotieteellä. Bloggerin statistiikka norpan sivujen suhteen näyttää seuraavaa:

Kymmenen kärjessä ovat tuttuun tapaan Helsinki ja Espoo. Sen jälkeen kolmanneksi ahkerimman lukijakaupungin tiedot eivät näy(voisiko se olla Loimaa??) mutta neljäntenä tulee Tampere, sitten Jyväskylä, Oulu, Stockholm, Seinäjoki, Kuusankoski ja Forssa!

Selaimina käytetään: Internet Explorer 45 %, Firefoxia 44 % ja Safaria 7 % .

Ja käyttöjärjestelmistä suosituin on windows 81 %; sen jälkeen macintosh 17 % ja Linux käyttäjiäkin piipahtelee 0,63 % verran.

Mitä on sanottu?

No niin. Nyt sitten Hämeentiellä makasi nuori nainen päätään pidellen, fillarilla kaatuneena. ILMAN KYPÄRÄÄ. Näytti siltä, että sattui tosi paljon, ja ympärillä olleet soittivat apua huolestuneen näköisenä. Itse kerran asfalttiin kontaktia ottaneena tiedän, että kolaus on voinut olla järkyttävän kivulias. Mutta ulkonäkö ennen kaikkea...
Harva näyttää ilman kypärää cuulilta. Ja hei niitä kypäriä on eri mallisia ja niitä voi tuunata tosi persoonallisiksi jos pelottaa että oma persoonallinen hyvä ulkonäkö menee pilalle siitä, että tuolla ihan kreisissä liikenteessä on pään suojana on edes vähän turvaa.

Runoja teltassa

En ole vieläkään täysin toipunut siitä, että Prepe kutsui minua runoista kiinnostuneeksi rekkakuskiksi.. mutta koitan päästä reippaasti tapahtuneesta yli, ja täten haluan LÄMPIMÄSTI suositella huomista Huvilatelttaa. Kahtena edellisenä vuotena on istuttu iho kananlihalla; välillä ääneen nauraen, välillä taas vähän liikuttuneena nieleskellen. Aivan loistavaa elokuista kulttuuriviihdettä:
Huvila-teltan Elävien runoilijoiden ilta
Tokoinranta, Hakaniemi klo 19–22
Göran Sonnevi kuuluu pohjoismaiden luetuimpiin ja kiitetyimpiin runoilijoihin. Suomeksi Sonnevia lukee Jyrki Kiiskinen. Rakastetuista sanoituksistaan tunnettu Aulikki Oksanen lukee otteita uusimmasta laulurunokokoelmastaan. Lavalle astuvat myös palestiinalais-hollantilainen
runoilija, näyttelijä Ramsey Nasr sekä ironinen lyyrikko Tuomas Timonen. Ramsey Nasrin tuotantoa suomeksi esittää Eino Santanen. Illan päättävät Kerkko Koskisen ja Tuure Kilpeläisen sävellykset Oksasen uusimpiin runoihin esittäjinä Vuokko Hovatta (laulu), Tuure Kilpeläinen (kitara) ja Pessi Levanto (piano). Tuomas Timosen esityksen musiikista vastaa Pasi Mäkelä.
Juontajana Nina Naakka
Liput 14€
Järjestäjät: Elävien Runoilijoiden Klubi/Nuoren Voiman Liitto ja Helsingin Juhlaviikot

Otetaanpa rauhassa siellä!

Liikenteessä ihmisiltä menevät hermot. Nykyään ne taitavan mennä kaikilta joka paikassa missä ollaan tiiviisti ja joudutaan ottamaan muutkin huomioon. Muuthan ovat idiootteja, eivät ymmärrä mistään mitään. Liikenteessä muut ovat vielä aikatauluriski, reittiriski ja turvallisuusriski. Itse kyllä osaa, tietää ja hallitsee.
Lähellä piti tilanteista huolimatta liikenteemme taitaa sujua yllättävän hyvin. Tuurilla. Yksi turvallisuustekijä olisi, jos kaikki lähtisivät viittätoista minuuttia aiemmin. Hermo ei menisi kun ei olisi omasta syystään myöhässä, ja rauhallisempana keskittyy ja toimii paremmin.

Mutta pyöräilijöistä ja suojatiestä.. Kuinka moni tietää miten pyöräilijän ja autoilijan etenemissäännöt menevät? Itselläni niistä oli hatara mielikuva, kunnes piti oikein selvittää että kuka väistää jos risteykseen osuu kaksi liikkennesäännöt osaavaa.
Tänä aamuna tätä asiaa pohdittiin kahdessa toimistossa. Toinen oli jäädä pakettiauton alle suojatiellä, ja toiselle alkoi kävelijä neuvomaan suojatiellä ajamisesta..(kumpikaan ei ajatellut kohtaamistaan mitenkään hyvällä)
Silti olen sitä mieltä että nätisti voi ja pitää sanoa asioista, jos siihen on aihetta. Mutta ei tarvi huudella. (paitsi siis jos huutelee ystävällisesti; bliiim blooom pyörätieeeee)Virheitä voi tehdä vahingossakin eikä vain tyhmyyttään, joten kaikilla on kivempi olla kun ei huudella liikenteessä pää punaisena. Esim. eräskin nainen ajoi bulevardia väärään suuntaan (täysin vanhingossa), täsä vastaantuleva rouva huomautti huudahtaen että "väärä suunta", ja eräskin nainen huusi anteeksi pyyntönsä perään kun tajusi moukkamaisuutensa. Ei tarvittu saatanoita tai perkeleitä.
Happea ja rauhallisuutta! Asiaa on pohdittu myös suomi24:n keskustelupalstalla - foorumiin nähden tavallista asiallisemmin:
********************************************
Luin muutaman uusimmista ketjuista, ja hämmästyin siitä, miten paljon tälläkin palstalla jaetaan harhaluuloja tietona. Alkoi pelottamaan, että ajaako suurin osa ihmisistä pelkän luulon varassa liikenteessä. Toivottavasti ei. No, sain kuitenkin päähäni korjata muutaman pyöräilysääntöihin liittyvän harhaluulon, joihin törmäsin lähimmän viiden minuutin sisällä.

Lapsi pyörällä: Alle 12-vuotias lapsi on ajoneuvon kuljettaja, jos ajaa polkypyörällä. Hän saa ajaa jalkakäytävällä, MUTTA hän on edelleen pyöräilijä. Häntä ei rinnasteta jalankulkijaan. Se tarkoittaa mm. sitä, että hän ei saa ajaa suojatietä, vaan hänen on talutettava pyörää. Katso kuitenkin pyöräilijän suojatien käytöstä alla.

Pyöräilijä suojatiellä: Suojatie ei tuo pyöräilijälle mitään suojaa tai etuajo-oikeutta autoon nähden. Jos pyörätie jatkuu molemmin puolin suojatietä, pyöräilijä saa ajaa suojatietä. Suojatie ei kuitenkaan muuta väistämissääntöjä mitenkään. Suojatie tuo suojaa vain jalankulkijalle. Pyöräilijälle tilanne on ihan samanlainen riippumatta siitä, onko paikassa suojatie vai ei.

Enää ei useinkaan (koskaan?) maalata erikseen pyörätien jatketta, vaan suojatie vedetään koko kevyen liikenteen väylän leveydeltä. Kuitenkin, jos em. ehto täyttyy, pyöräilijä saa sitä ajaa.

Kun pyörätie ja ajorata kohtaavat, on pyöräilijä väistämisvelvollinen ajorataa ajavaan autoon nähden. SUOJATIE EI MUUTA TÄTÄ VÄISTÄMISVELVOLLISUUTTA. Autoilija on väistämisvelvollinen, jos
- hänellä on kolmio tai stop-merkki
- kohtaaminen johtuu autoilijan kääntymisestä, eli autoilija kääntyy pyöräilijän eteen.
Kannattaa myös huomioida, missä autoilijan kolmio on. Joissain risteyksissä, jotka kyllä ovat vähemmistönä, kolmio on vasta pyörätien jälkeen. Tässä tapauksessa pyöräilijän tulee väistää autoilijaa.

Tilannenopeusrajoitus koskee myös pyöräilijää. Tämä tarkoittaa sitä, että pyöräilijä ei saa ajaa liian suurella tilannenopeudella risteykseen, vaikka hänellä olisikin etuajo-oikeus. Autoilija ei voi nähdä esteiden läpi.

Pyörässä on oltava pimeässä valot. Autoilija ei näe valotonta pyörää.

Pyörätien käyttö ei ole suositus, vaan pyöräilijän on käytettävä pyörätietä, jos sellainen on sopivasti käytettävissä. Tilannenopeusrajoitus pätee edelleen, eli pyöräilijän on sovitettava nopeutensa kevyen liikenteen väylälle sopivaksi.

Keli suosi lauantaina polttariseurueita. Aurinkoinen piknik Keijun kanssa sujui lämpimissä merkeissä. Ja oli samalla hauska seurata(tupakka ei kaunista morsiusasua..) Vanhassa kirkossa solkenaan hyppääviä hääpareja.
Polttarisankaria ei ehtinyt ihan ajoissa polttareihinsa mutta hyvin osallistui sen jälkeen kun taksi toi paikalle.
Aamiaisella oli skumppaa ja vaihtovaatteet valmiina. Onnellinen juhlamies oli hyvin tyytyväinen asuunsa..ja mikäs siinä oli ollessakaan. Glitteriä iholle, siipiä selkään ja eukkatossut jalkaan. (en mäkään tiennyt mitkä ne on ennen eilistä) Täytyy vielä kerran ihastella Hnnan upeita koristeluja! Keijun asusta tuli yksilöllinen ja kaunis! Oli ruusua ja harsoa ja kimallekiviä..eikä mitenkään "sinne päin" laitettuna vaan yksityiskohtaisen harkitusti.
Mukana juhlinnassa oli myös Keijun kummityttö Maire, joka ei voinut saunan äkätessään olla ponkaisematta ylälauteille levyksi. Mairen mielestä oli itsestäänselvyys.
Oli hyvä idea järjestäjiltä kutsua kummankin ystävät polttareihin ja vielä yhdistää juhlat. Todella monella on tänä päivänä kumpaakin sukupuolta olevia ystäviä, ja miksi jättää toiset pois perinteiden vuoksi. Häissä on hauskempaa kun on enemmän jo aiemmin tuttuja kasvoja. Ja kyllä oli hauska nähdä Keijua pitkästä aikaa. Keiju kuuluu myös kuulemma blogin lukioihin, ja totesi jännittävästi kuullostavani älykkäämmältä ruudulla. (ja tähän asti kun olin luullut ystävyytemme perustuneen aivosolujemme väliseen sinfoniaaliseen kommunikointiin)

Ja pieni sananen käyttäytymisestä..
Olen melko suppea ja usein teen johtopäätöksiä suoraviivaisesti. Yritän kuitenkin toisille järjestetyissä juhlissa muistaa, kenelle juhlat ovat järjestetty ja mitä onnistuneet juhlat vaativat vieraalta. Suosittelisin samaa kaikille, sillä huhupuheiden mukaan on myös juhlavieraita jotka luulevat maailman pyörivän heidän ympärillään. Käytännön neuvo, jos ei pää kestä, kannattaa juoda vähemmän. Jos pää ei kestä sittenkään, kannattaa jäädä kotiin. Lahja on sekin että antaa muiden pitää hauskaa.

Mutta kuningasideat ovat aina kuningasideoita ja talven varalle lupasimme järjestää tanssiharjoituksia. Tyyliä ja lajia ei vielä päätetty mutta olimme varmoja että suosio tulee olemaan suuri. Mitä muuta tekemistä talvisunnuntaina voi olla kuin käydä kivalla porukalla huoltamassa kehoaan??! Arvelimme että joka kolmas sunnuntai olisi sopiva rytmitys. Enää pitää vaan löytää sali ja opettaja..
Lisää Eurytmiasta!

Onnea kummityttö ja Compact Disc

Eräs viehättävä neitonen viettää 3 -vuotis syntymäpäiviään Loimaalla, onnea päättäväiselle ja aina niin reippaalle päivänsankarittarelle! Ehkä tänä vuonna ei tule enää lahjasta päähän..tai pitää siirtyä niihin lasten karttamiin pehmeisiin paketteihin..
Myös Compact Disc viettää tänään 25 -vuotis synttäreitään! Huimaa, olen vanhempi kuin CD levy! Onko se paljon? Vai vähän? Onko Compact Disc vielä nuori keksintö vai onko se jo tavallaan niiiiiin nähty...?
"Työ cd:n kehittämiseksi alkoi vuonna 1979, ja aluksi tavoiteltiin tunnin kapasiteettia äänelle. Tätä pidennettiin 74 minuuttiin, koska Beethovenin yhdeksännen sinfonian haluttiin mahtuvan kokonaisuudessaan levylle."
Toista se oli silloin kun nauhoitettiin radiosta rockradiota ja toivottiin ettei vaan kukaan puhuisi kappaleiden päälle. Mutta auta armias sitä surun määrää puserossa kun ruseka nauha jäi äänipäiden väliin eikä mitään ollut tehtävissä.. Dingon ja Yön kasetit olivat kovilla.

Luomua stadista

En tiedä miten tämä oli kokonaan onnistunut olemaan "pimeässä kulmassa" mutta tullessani seminaarista, jossa kannatti istua kaksi tuntia kahden lauseen vuoksi, törmäsin Stadin luomuun!
Hyvänen aika - Lönnrotinkadulla!
Ikkunassa oli vielä kyltti että mansikoita Ypäjältä! Kaikkihan tietävät että Ypäjä on siinä aivan Loimaan kyljessä, joten ne mansikat ovat varmasti herkullisia ja vieläpä hyvältä alueelta!

Stadin Luomu on Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva pieni ja viihtyisä luomukauppa, jonka valikoimiin kuuluu luomuelintarvikkeet, ekologiset pesuaineet sekä kosmetiikka- ja hygieniatuotteita.

Täitä nolla

Kuinka ihanaa on että ei ole täitä! Joka päivä voi helpostikin löytää uusia ilon ja onnen aiheita. Tänään olen kiitollinen, iloinen ja onnellinen siitä ettei päässäni asu täiyhteisöä.
Ajatus lähti siitä että ensin niskani kutisi hieman, mikä saattoi johtua kaulakorusta jota intouduin käyttämään tavallista enemmän. Sen jälkeen tuntui että päänahkakin kutiaa välillä, ja koska en ole päänahka kutiavaista lajia, sain päähäni ajatuksen mahdollisesta muusta syystä. Ja koska tämä, ei niin viehättävä ajatus, alkoi vilahdella mielessä useammin ja useammin, piti asialle tehdä jotain.
Tänään marssin rohkeasti kampaajalleni esittämään murhettani. Hiljaa kuiskien hän katsasteli päätäni ja pyysi vielä kolleegansa avuksi. Kolleega veikin sitten minut tutkimustuoliinsa ja huolellisesti haroi koko päänahan läpi. Lopputulos - ei täitä. Sen sijaan ihana asiakaspalvelija laittoi rauhoittavaa seerumia päänahkaani elvyttävällä hieronnalla. Ihanaa ja rauhoittavaa! Syy saattoikin olla että olen aurinkoillessa polttanut pääni, ja runsas pyöräilykypäränkin(ei se kylläkään niiiiin runsasta ole ollut) käyttö on voinut kuivattaa ihoa.
Edistääkseni elpyämistäni päädyin ostamaan rauhoittavaa shampoota ja maksoin siitä 27 euroa. Siitäpä aloin miettiä mihin elämä on mennyt. 180 markkaa shampoopullosta! Melko kallista.
Tosin olen myös pehkoni kanssa todennut että vähemmällä pääsee kun käyttää kunnon tuotteita eikä yritä pärjätä halvalla.
Mutta täit ovat ihan normaali ja luonnollinen asia, eikä niistä pidä kuiskia tai hyssytellä. Vuodevaatteet saunaan tai pakkaseen, ja täishampoota päähän.. mutta olisi se ollut ruljanssi mihin en olisi mielelläni olisi jaksanut ryhtyä. Ehdin jo näkemään itseni sullomassa tyynyäni jääkaappini pieneen pakkaslokeroon..minne se olisi kuitenkin jäänyt..ja seuraavaksi olisin ollut vieraana ohjelmassa jossa ravitsemusterapeutti Hanna Partanen tulee räksyttämään ruokakaapin sisällöstä..
Päiväkodeissa ja kouluissa epidemiat ovat kuulemma tavallisia. Tosin itse en pahemmin vieraile kummissakaan urakalla mutta "tuli vaan mieleen".

Teknisiä vaikeuksia - anteeksi ja kiitos

Pitänee oikein välikirjoituksena pyytää anteeksi kirjoitusten tavallista huonompaa layouttia. Pahoitteluni.
Tilanne on myös itselleni hankala, en pääse muokkailemaan tekstejä ja kuvia samalla tavalla kuin aiemmin. Väliaikainen kone antaa eri selaimillakin vähemmän muokkaustyökaluja mitä ennen. Tilanne korjaantunee ensi viikolla. Kiitos ymmärtäväisyydestä ja siitä että käymällä täällä annat minulle syyn kirjoittaa.

Uusi ajokortti ja passi

Noudin tänään uuden ajokorttini Pasilasta ja samalla laitoin passihakemuksen menemään. Vanhasta passista oli irronnut etusivu. Sinänsä ihan kätevää ettei tarvinnut koko passia näyttää, yhtä irtosivua vain. Arvelin kuitenkin että mikäli aion vielä joskus matkustaa, niin matkustusasiakirjan on syytä olla suhteellisen virheetön. (jännittäväähän tässä on myös se että viikon kuluttua pitäisi suihkaista Pärnuun ja passin saaminen kestää viikon)
Pasilan vierailu ei ollut ensimmäinen. Viime kerralla sain a) hylkäyksen passikuviini b) tylyä ja epäkohteliasta palvelua. Sain kuulla syyttävään äänensävyyn että olen käyttänyt passiani henkilöllisyystodistuksena ja se on taittunut, joten rikkoutumisen syy on minun. Ja toden totta, niin olinkin. Passissani ei nimittäin lukenut, ettei sitä saa käyttää henkilöllisyyden todistamiseen. En myöskään ollut säilyttänyt passiani koskemattomana kirjoituspöydän laatikossa, joten kyllä, se oli käytössä myös kulunut.
Tänään virkailija oli eri. Hän oli ystävällinen ja näytti jopa virkamiesohjeita (olivat muuten huonosti taitettu ja painettu vaikealukuisella fontilla) ja totesi saman tapaisia seikkoja kuin edellinen asiakaspalveluhaukka.
Ystävällisesti hymyilin takaisin mutta pysyin kannassani, joten otimme esimiehen mukaan selvittämään asiaa. Ja koska poliisiaseman lupa-asioiden esimies, on oraakkeli, hän uskalsi antaa luvan tehdä valituksen valmistajalle, ja säästin 40 euroa. Hyvä näin mutta on ikävää että on täysin onnen kauppaa kenet saat hoitamaan asiaansa, ja yrittääkö virkailija olla asiakkaan vai valmistajan puolella.
Ja uusi ajokortti näyttää melko kohtuullisen kivalta. Edellinenhän katosi hämärissä olosuhteissa eräässä helsinkiläisessä ravitsemusliikkeessä jo muutama vuosi sitten. On vain ollut kiireitä, eikä ole ollut aikaa tätä ennen hakea uutta. Mutta nyt on uunituore kortti plakkarrissa eikä kuvakaan ole ollenkaan niin paha kun se on pienennetty. Kuorma-autoa en ole ajanut inssin jälkeen, josta siis on jokunen vuosi, ja välillä vilahtaa mielessä, että mitenköhän se mahtaisi sujua näinä päivinä..
Passikysymyksestä on tehty myös eduskuntakysely.

Eräätkin naiset skandinaavissa huonekalujätissä

Eräätkin naiset menivät espoossa sijaitsevaan suurikokoiseen kodinsisustusratkaisuja tarjoavaan yritykseen. Kolmeksi tunniksi.
Eräskin mikko heitti, toinen eräskin mikko haki. Eräätkin naiset menivät sisään, kävelivät raput ylös. Jäivät istumaan ensimmäiselle sohvalle. Oli isot tyynyt ja pehmeä istuin. Istuivat siinä tunnin. Keskustelivat asiallisesti seksuaalisesta kanssakäymisestä. Ei keskenään, vaan eri sukupuolten välisestä. Olivat rakentavia ja pohdiskelevia. Välillä toivottelivat muita asiakkaita tervetulleeksi tutustumaan olohuoneeseensa. Ihmiset hymyilivät ujosti.
Sen jälkeen jatkoivat taas keskustelua. Lasten ollessa lähellä, eräätkin naiset käyttivät koodikieltä. "Sitten vaan "niks-naks ja näin". Sitä miettivät, että pitääkö sitä oikeasti siinä ohessa puhuakin, kun sitä naisten lehdissä toitotetaan. Ei tultu varmasti mihinkään lopputulemaan, todettiin että sopii varmaan toisille.
Tunnin kuluttua eräätkin naiset päättivät mennä ruokailemaan. Ottivat lihapullia ja kasvisnuudelia. Parani kun laittoi suolaa, pippuria ja ketsuppia. Mutta ilahduttiin kun oli olutta. Skandinaavisessa huonekalujätissä se maistuu kodikkaalta.
Keskustelu jatkui ruuan lomassa. Välillä katsottiin pihalla olevaa tramboliinityöntekijää. Näytti ruotsalaiselta ja oli ruskettunut. Ei kahdehdittu. Se haukotteli.
Haetiin toinen olut. Olisi ollut kahviakin. Päätyivät karhuun. Kesä ja kaikki.
Viimeinen tunti olisi mennyt myös kahviossakin mutta päättivät olla säädyllisiä, ja mennä ostoksille. Löytyi värivalot ulkokäyttöön. Mietittiin, että voiko niitä käyttää sisällä. Eivät olleet varmoja. Eräätkin naiset totesivat, että onhan sitä kesällä kuuma ulkonakin. Kukkaiset värivalot tulivat mukaan. Oli päätetty aiemmin että ei osteta turhuuksia.
Paluumatkalla pohdiskeltiin miten mukava paikka skandinaavinen huonekalujätti on noin niin kuin muutakin kuin käydä ostoksilla. Pitäisi useammin käydä istumassa.
Kotoa eräätkin naiset laittoivat vielä kuvia toisilleen. Värivalot olivat ikkunoissa.
Viiniä lasissa.

Vaara vaanii pikku norppaa!

Mikä suomalaista norppaa vaivaa? Tänä vuonna norppia on kuollut poikkeuksellisen paljon, jo 24 kappaletta. Sen lisäksi että niiden päälle ajellaan veneillä, niitä jää kalastajien verkkoon. Yleensä norppa väistää venettä hyvinkin ketterästi, nyt lienee ollut reaktiaika liian pitkä. koska tasan eivät mene onnen lahjat, eräältäkin norpalta oli jo mennyt silmä mutta silti piti vielä elämä rankaisi.

Tiistaina Saimaan Pihlajavedellä veneen alle jäänyt norppa ei patologisten tutkimusten mukaan ollutkaan sairas. Norppa oli tosin pienikokoinen ja sen toinen silmä oli mennyt puhki ennen onnettomuutta, mutta sillä ei ollut mitään tartuntatautia.

Nyt kaikki sitten toivomaan todella lumista talvea, jotta uudet pikkunorpat saavat lämpimät ja turvalliset pesät, eivätkä emot joudu synnyttämään niitä turvattomille jäille!

Onpa ihme ettei ole vielä tullut kyselyjä, että olenko hengissä vaikka blogi ei ole päivittynyt ainakaan neljään päivään! Siis onko tämä nyt ymmärrettävä niin ettei kukaan luekaan näitä maailmaa syleileviä kommentteja, ja kirjoitukseni suorastaan kilpailevat muun informaation kanssa, joka selviytyy voittajaksi kun foorumillani ei ole mitään tarjota?
Perjantaina meni Meilahti piknikiksi, jonka jälkeen keskustelimme aiheesta: onhan kaikki jääneet kotona kiinni juomisesta(mä en mielestäni ole, äitinorppa voi korjata jos muistini on valikoiva), lauantai sujui elokuvamaisissa hääfestareilla Vihdissä ja sunnuntai menikin sitten Lohjalla veden äärellä. Ja nyt olen auttamattomasti Anna Kortelaisen Naisen tie kirjan parissa.(ja aion houkutella Prepenkin lukemaan sen) Täten onkin odotettavissa että lähipäivinä tulee pohdiskeluja naisen elämän kehittymisestä, tai siitä miten vähän se kuitenkaan on vuosisatojen aikana kehittynyt. Miten vähän ihminen on muuttunut, ja miten säännöt vuosisatoina ja vuosikymmeninä kuitenkin ohjaavat elämäämme. Ja ehkä myös sananen miehestä.. Arno Kotro on kuulemma(taas kerran) julistamassa sukupuolien välistä sotaa..
ps. ohhoh, olinpa vaikut korvissa aamulla. pitää heti korjata, tai sitten olen kuunnellut vasta ensimmäiset uutiset, jolloin tieto on saattanut olla vasta arvioitua, eli ei Pietari/Moskova junaonnettomuudessa kuollutkaan(onneksi) 60 ihmistä. Toivottavasti ei yhtään mutta joissakin uutisissa erityisesti mainnittiin kärjessä ettei junassa ollut suomalaisia, ja se nyt ei ehkä ole terroristi-iskun sattuessa suurin uutinen.(tosin jos olisi ollut, olisi saattanut käydä todella huonosti, sillä vakavimmin loukkaantuneet olivat ravintolavaunulaiset)

Huomiselle J&M

" PURJEEN TÄYSI MATKA

Sarastuksen loimuun
sulaa yö,
valo poimuttuu metsän ohimoille,
runsaan vihreä tuuheus.

Sanat kirkkaita
kuin vesi rannan tyvenessä,
veden heijasteessa
luottamuksen rauha.

Käsi tarttuu käteen,
lupaus kantaa kuin vene
päivien allokkoon.

Tuuli nostaa purjeen
linnun sineä vasten,
avautuu ulappa
tämä purjeen täysi matka."

Kenen elämä tämä on? Kuka meitä liikuttaa?

Eilinen Tero Saarinen ei ollut pettymys. Esitys oli todella hyvä. Sulattelemiseen meni ja menee aikaa. Yksityiskohtia oli paljon. Mitä ajattelin, mitä huomasin, miltä tuntui..tai miksi ei tuntunut..
Esityksen jälkeinen yleisökeskustelu oli vielä ylimääräinen lahja. Kunnioittavan jännittyneenä hiivin muutaman penkkirivin päähän esiintyjästä joka oli juuri hetkeä aiemmin antanut itsestään, vartalostaan ja tunteistaan kaikkensa. Visuaalisen ilotulituksen keskellä, yleisön herpaantumattoman silmän alla.
Oli onni että company oli ottanut keskusteluun myös niin valo-, puku- kuin multimediasuunnittelijankin, sillä esitys sai lisäkerroksia syntyprosessistaan. Vuosi on pitkä aika.
Valosuunnittelija Mikki Kunttu esim. kertoi, että strobovalot oli valittu, jotta yleisökin joutuisi "uhrautumaan". Yleensähän yleisöhän on vain "saajan" osassa, paitsi tietysti lipputiskillä. Tällä kertaa ainakin itselläni oli äärinmäisiä vaikeuksia nauttia kahdesta viime minuutista strobovalojen välkkeessä ja inhosin niitä! Valoilla oli kuitenkin tarkoitus. Piti valita, joko sulkea silmät ja missata loppuhuipennus, tai kärsiä ja nähdä henkeäsalpaavat finaalihypyt.
Samoin pukusuunnittelija Erika Turunen oli tärkeä osa teosta. Vaikka en niinkään ymmärrä, enkä omaa järisyttävää arkkitehtuurillista silmää, oli Hunt puvustettu nerokkaasti, yksinkertaisesti ja vahvasti. Erika kertoi miten yöllä oli tullut tekstiviesti Tero Saariselta että "mieti että sieltä(ylhäältä taivaasta) tulee sellainen Suuri, The chosen One. Mietin että siinähän on sitten pukusuunnittelija keskellä yötä miettinyt...
Ja Stravinskyn musiikki! Varmasti ensimmäistä kertaa tanssiesityksen aikana musiikki pääsi niin vahvasti tajuntaani. Yleensä vain tuijotan hypnoottisena suorituksia tai sitten ajatukseni ovat vaeltaneet jo jonnekin aivan epäoleellisiin, ja musiikki vain ikään kuin jää vähän jonnekin taustalle.
Tällä kertaa ei ollut niin. Stravinskyn musiikki oli vahvaa, se suorastaan haastoi osallistumaan, eivätkä ristiriidat kuullostaneet ristiriidoilta..vaan tunteilta ja ajatuksilta. Saarinen sanoo Stravinskyn musiikin herättävän kysymyksiä;
Kenen elämä tämä on? Kenelle me kuulumme? Kuka meitä liikuttaa?
Saarisen raivokas, eläimellinen, antautuva ja ehkä myös hyökkäävä koreografia ei myöskään ollut etäinen. Päinvastoin, se oli tätä päivää, huomista ja eilistä. Urhautumista, tuskaa; raakaa ja henkilökohtaista.
Kun sitten lähti Aleksanterinteatterista jo hämärään eloikuiseen iltaan, tuntui että oli saanut jotakin, joka oli jo ollut olemassa.

www.maritaliulia.com
www.mikkikunttu.com
www.terosaarinen.com

Kaunista kesäpäivää 8.8.!

Eilen järjestettiin ystävällemme "eräällekin aatelismiehelle" Kaunis kesäpäivä -yllätys. Mukaan oli valjastettu koko jengi koiria ja lapsia myöden. Kaikkia tarvittiinkin koska yllätyksen kohde yritti venkoilla, ja ihmetteli vain kuinka eräätkin ystävät käyttäytyvät hieman omituisesti. Nyt se hieman, oli se poikkeava osuus.
Alkuperäinen tavoite oli houkutella aatelismies tyttöjen kanssa Tapiolaan porekylpyyn mutta tämän kohde torppasi itse, ja oli pakko vaihtaa yllätys merenranta piknikkiin. Tämäkin meinasi olla vaikeaa sillä Meikun kallioilta Kohde päättikin lähteä Sanomataloon kamerakauppaan..jonka jälkeen hälytysvalmiudessa ollut joukkio hälyytettiinkin Carusellille. Carusellin sijaan Kohde yrittikin päästä bisselle laivalle mutta stressaantunut seuralainen Kuisma oli alkanut huutelemaan jo hätäpäissään ettei ole ikinä ollut muka Carusellilla, ja näin Kohde saatiin lähelle leiriytymisaluetta. (ja tässä vaiheessa järjestäjillä oli jo kaamea nälkä ja jano)
Mutta homma ei ollut vielä selvä. Terassilta Kohde yritti poistua kotia kohden aivan väärään suuntaan mutta sitten Kuisman ja Zihvon todellisella oveluudella pojat saivat pyörän nokan kääntymään kohti skedeparkkia ja TA-DAAAA! Siellähän oli burritot, kakku ja skumpat odottamassa "Kaunista kesäpäivää tässä vaan vietellään" -kohdetta!
Muutaman sekunnin hämmenyksen jälkeen totuus valkeni aatelismiehelle ja "perhanat" kaikuivat ilmoille mutta niin ilmestyi kasvoille myös iloinen hymy.
Emmekä me toki mitään syntymäpäivää toivottaneet, koska Kohde oli päättäväisesti jo pitkään yrittänyt salata syntymäpäiväänsä, mutta sitäkin useammin "kaunista kesäpäivää", ja hymystä päätellen aatelismies oli yllätykseensä tyytyväinen..vaikkakin porekylpy tyttöjen kera jäi kokematta..Ja olisikohan se sitten niin kivaa miehelle ollutkaan..skumppalasi kädessä..polvia, varpaita, ihoa, vaahtoa ja tyttömäisiä hymyjä...
Mutta tiedossa on jo että seuraavat juhlapäivät ovat 18.8. sekä 22.9. Paljon yksinkertaisempaa kun voi kirjoittaa kalenteriin, eikä penkoa matkanjohtajan syntymäaikalistoja.

Primula vastaa

Suomalaisen ruuan viikko sujui hyvin, vaikka ihan huomaamatta se ei mennyt. Nopeasti hokasi, että helpottaa jos etukäteen miettii lounastaan tai yleensäkin mitä syö. Äkkiseltään kaupassa saattaa muuten huomata etteihän siellä yksinkertaisesti ole suomalaista kalaa, suomalaisia hedelmiä tai leipäkin on harvoin joutsenlipulla varustettua. Helpointa olikin napata ruoka tai aines, josta paistoin joutsenlippu.
Siirryin myös suosiolla Reilun Kaupan luomukahviin, ja söin varmasti vielä enemmän vihanneksia ja kasviksia mitä ehkä olisin muuten syönyt. Nykyään on myös helppo laittaa valmistajille viestiä sähköpostilla. Nyt vastaa Primula:

Hei !

Kiitos tiedustelustanne ja tuotteitamme kohtaan osoittamastanne kiinnostuksesta. Pahoittelemme vastauksemme viivästymistä.

Kysyitte viljan alkuperää ja suomalaisinta tuotettamme.
Käyttämistämme viljoista kaura ja ohra ovat 100 % kotimaisia, vehnä 90 % ja ruis 50 % kotimaista.

(Vehnästä n. 10 % tulee Kazakstanista ja ruista tulee Puolasta ja Saksasta.)
"Suomalaisin tuotteemme" lienee Kauranen ja muutkin runsaasti vehnää sisältävät tuotteet.
Tuotteet, joissa on paljon siemeniä (soija, auringonkukka ym.) sekä ruistuotteet ovat puolestaan "vähemmän kotimaisia".
Aurinkoista kesän jatkoa ja maukkaita leipähetkiä !

Ystävällisin terveisin
Arja Ylä-Hemmilä
Myyntiassistentti
Primulan Leipomot Oy

Kuumuutta ja kulttuuria

Poden äärinmäisiä vierotusoireita ulkona (en pihalla) olemisesta. Kehoni on vaikea ymmärtää miksi olen sisätiloissa näillä keleillä, eikä sitä ole aivan helppo puolustella mielellekään.
Syksyhän perinteisesti pärjätään sillä että ollaan imetty itseensä aurinkoenergiaa ja happea... Hieman ikäväkelisen heinäkuun jälkeen kesäkapasiteetissa on vajausta.
Mutta viikot kuluvat nopeasti, ja ohjelmaakin näyttää siunaantuvan omiksi tarpeiksi. Jälkihääjuhlia, poikien polttareita, Pärnuun reissua ja kummilapsien synttäreitä. Taas kaivattaisiin tupla-Minää, jotta voisi olla joka paikassa samaan aikaan. Ja erakkominänikin toivoisi vielä voivansa olla telttailemassa huitsin kuusessa nauttimassa keisarinnamaisesti "nää on mun maita" ajatuksesta. + kirjat odottavat lukijaansa. (kyllä jude, arvostan todellakin sitä että sain helsingin viimeisen naisen tien, joka varta vasten tilattiin kustantajalta)
Vaikka huomennakin tie vie sisätiloihin, odotukset ovat todella korkealla!
Sain varattua liput Tero Saarisen Igor Stravinskyn/Petruska&Hunt:iin.
Olen halunnut nähdä Tero Saarisen jo pitkään mutta vasta nyt se näyttää onnistuvan. Saarinen on saanut esityksestään loisteliaat arvostelut.
Vaikka taiteenlajien vertailu keskenään on yhtä hedelmätöntä kuin keskustelu "mikä musiikkilaji on parasta", itselleni ehkä tanssi on se minkä edessä hiljennyn nöyrimmin. Se että kehon liikkeellään pystyy ilmaisemaan jotain yhtä täsmällistä kuin kirjoittamalla lauseen, tai tulkinallista kuin abstraktilla maalauksella, koskettaa minua ja herättää vahvaa kunnioitusta.
Nyt hehkutuksen ja The New York Timesin korkean reittauksen jälkeen, fiilis on sama kuin menisi katsomaan suosikkiyhtyeensä keikkaa! Toivottavasti en ole rakentanut pilvilinnaanni liian korkeaksi. Toisaalta olen valmistautunut iltaan hyvin avoimin mielin, enkä ole edes ollut Aleksanterin teatterissa aiemmin, joten luvassa on "punaista viivaa".(kuisman käyttösanonta kaikelle mitä ei ole tehnyt aiemmin)

Tanssi on minun yritykseni ymmärtää ihmisen perusolemusta ja sen monia ilmenemismuotoja - ystävyyttä, rakkautta, hengen voimaa. Uskon muutokseen, joka kunnioittaa traditiota ja menneisyyttä: emme voi välttää kantamasta edeltäjiemme ja esi-isiemme perintöä mielessämme ja kehossamme. Tanssillani haluan tavoittaa sanomatonta, selittämätöntä, nimeämätöntä. Uskon tanssiin joka koskettaa, tanssiin joka puhuu puolestaan.

- Tero Saarinen

Grillausta siellä jossain espoossa

Se on mukavaa kun asiat on hyvin organisoitu. "Kuka haetaan ja mistä, ja minne me ollaan menossa, ja saadaanko ketään puhelimella kiinni"; eikä isäntäväki itsekään tiedä että tullaanko sitä ja mihin aikaan.
Lopputulos oli ihka uusi pihagrilli, kuorrutettuja munakoisoja, fetasipulilla täytettyjä sieniä ja tomaatteja, sitruunalohta ja hunajasipulia. Herkullista mutta hyvää. Sekä erinomaista seuraa. Kumpikin perheistä koolla, ja..hmmmm..kaksi hang aroundia. Kävimme SKK+ porukalla tervehtimässä Vannia.
Nuoret neidit olivat olivat huomion keskipisteinä ja viehättäviä. Kuukauden ikäero elämän alkuvaiheessa on paljon. Myös se että menee aivastamaan takapenkillä väärään aikaan on törkeää ja itkuhan siitä tulee vaikka olisi kuinka eräskin maija poppanen laulamassa vieressä nuotin vierestä epämääräisiä muka-lastenlauluja.

Älä peitä Pirjon valoa

Sitä niin vähästä aina hämmentyy ja menee sanattomaksi. Oikeastaan lähes päivittäin, jos alkaa miettiä.
Tänään kävi näin:
Lyhyen Hietsuvisiitin jälkeen, halusin avartaa Elkin kaupunkikuvaa ja näyttää missä ne Meikun kalliot oikein ovat. Reput selkään ja fillareilla menoksi. Kummallakin kypärät päässä. Niin se maailma muuttuu. " ja kehitys kehittyy "(leikkisä sanonta josta en hirveästi ole oppinut pitämään)
Matkalla pyöräilimme kävelytietä.(pyörätie täysi, kävelytie tyhjä) Tietoisesti. Reitti oli tyhjä, eikä muita kulkijoita. Nokkelina kuvittelimme että se olisi ookoo. Eihän se tietysti ole. Itseäkin ottaa päähän kun kävelijät hoipertelevat pyörätiellä. Eihän kukaan hoipertele autotielläkään. Paitsi tietysti hoipertelee, ja sekin ottaa päähän sitä joka epätoivoisesti yrittää väistää.
Siinähän kävi sitten niin että n. viittäkymppiä lähentelevä mies tuli vastaan pyörätiellä, osoitti selkein käsimerkein minne meidän pitäis mennä ja huusi; " Ettekö te osaa liikennemerkkejä; perkele."
Väistimme nöyrinä ja suosiollisesti autotielle, sekä toivotimme hyvää päivänjatkoa. Kumpikin totesi tietäneensä mitä tuleman pitää. Ihmisen sanatonta viestintää on paljon helpompi tulkita kuin sitä verbaalista. Mutta silti. Onko pakko huutaa perkele? Itse olen yrittänyt huutaa "plim plom pyörätie"; pirteähköllä mutta kehoittavalla äänensävyllä. Olen yrittänyt hakea siihen vähän sellaista ei agressiivista mutta vahvan ystävällisen kehoittavaa sävyä, joka ei kuitenkaan jättäisi liiemmilti arvailun varaa väylän oikeellisuudesta. Sekin on tuntunut välillä natsimaiselta. Tänään taas lohduttauduin, että ainkaan en kilju kurkkusuorana kaupungilla perkelettä. Vielä.


Mutta tämähän ei luonnollisesti ollut asia josta minun piti kertoa, vaan asia Oli Pirjo ja Pirjon valo.
Pääsimme vauhdilla Meilahden kallioille, ja kävimme kurkistamassa kallion syrjältä, laskeutuisimmeko meren
Takaa kuuluu ääni: Minä en näe lukea. Seisot juuri valoni edessä.
Menin hämilleni, enkä tiennyt mitä sanoa.
Elkki naurahti elkkimäiseen tapaansa ja sanoi "ai lukuvalon vai..?
Lukuvalo oli aurinko ja paikka oli yleinen kallio. Emmekä suinkaan seissot kymmenen sentin päässä hänen kasvoistaan, vaan jonkin matkan päässä, ja keskustelustamme ymmärsi, ettemme olleet jäämässä siihen patsastelemaan tuntikausiksi, vaan etsimme sopivaa reittiä miellyttävän paikan etsimiseen.
On hyvä että ihmiset uskaltavat avata suunsa ja esittävät toiveitaan rohkeasti. Joka kerran vain jaksan ällistyä kuinka itsekeskeistä ja oman navan ympärillä pyörivää se voi olla.

MINÄ en näe lukea. sinä seisot VALONI edessä.
kuva: mtv3

Tästä aasinsiltana linkkivinkkiin; käy testaamassa Kuka julkkis olet.
nimm. tanja poutiainen (voi tanja parkaa)

Turvassa töissä

Onneksi ei ole tänään vapaata. Muuten tulisi vietettyä päivä meren rannalla auringossa kirjaa lukien mutta nyt saa olla sisällä. Merituuli hivelisi ihoa vilvoittavasti ja aaltojen pärskeet löisivät tunnelmallisesti rantaan...
Samalla altaistuisi ihosyövälle.

"Melanooma on kaikissa länsimaissa nopeasti yleistyvä syöpätyyppi. Uusia tapauksia todetaan tällä hetkellä Suomessa vuosittain noin 800 kappaletta. Syynä pidetään auringonoton lisääntymistä. Melanooman riskiä lisäävät varsinkin toistuvat palamiset. On arvioitu, että noin puolet melanoomista kehittyy suoraan terveen näköiselle iholle. Toinen puoli kehittyy jonkin edeltävän värimuutoksen kautta. Erityisen suuri riski melanoomaan on vaaleilla, punatukkaisilla henkilöillä, jotka eivät rusketu auringossa vaan palavat herkästi.

Melanoomaa voi epäillä jos keholta löytyy kookas, yli 10 mm kokoinen värillinen luomi. Huolestuttavia merkkejä ovat mm värin muutos, kirjavuus, koon kasvu, reunan epätasaisuus, kutina sekä punainen rengas luomen ympärillä. Väreistä etenkin sininen, punainen ja musta voivat viitata melanoomaan. Myös verenvuotoa ja haavautumista voi esiintyä. Melanooma voi kasvaa kyhmymäisesti, mutta myös ihon pinnan myötäisesti. Jos melanooma on ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä tai se on kasvanut voimakkaasti syvyyssuunnassa, on ennuste oleellisesti huonompi kuin varhain todetussa pinnallisessa melanoomassa. Tämän takia pahanlaatuisilta vaikuttavat muutokset tulisikin havaita ja tutkia jo hyvissä ajoin."

Muistakaa lomalaiset ja muut ulkonaolija-onnelliset suojata itsenne!

Sunnuntai-iltaa

Sunnuntaissa on vähän jotain suloisen haikeaa...Vähän kuin kesäleirin viimeisessä nuotioillassa..Seuraavana päivänä pakataan tavarat, puretaan teltat ja kaikki erkanevat teilleen. Mutta sinä viimeisenä iltana kaikki ovat vielä yhdessä, laulu ja nauru raikaa ehkä kovempaa kuin koskaan.
Yhteisen saaressa vietetyn kesäpäivän ja venematkan jälkeen on sama tunnelma. Parkkipaikalla seistään tavallista kauemmin, ikään kuin viivähtäen, kunnes sitten on aika kiittää päivästä ja mennä omaan kotiin nukkumaan. Seuraava päivä on auttamattomasti maanantai. Mitä nopeammin menee nukkumaan, sitä nopeammin onkin jo seuraava päivä.
kuvassa laivakoira nuttis

Jälkijuhlaa

Ai kauheeta ja huh huh, onneksi Minkin kaunistumista vuosi vuodelta juhlitaan vain kerran vuodessa koska näihin seuraaviin päiviin herääminen on aina yhtä haasteellista. Mutta hauskaa ja hyvää oli. Sankaritar oli kerännyt valloittavan juhlajoukon puistoon ja ruokaa ja juomaa riitti.
Mutta kyllä olivat eräätkin vieraat panostaneet. Toiset tuunaamalla, ja toiset varustein ja herkullisin eväin. Kuka tänä päivänä muutenkaan pelaisi "ihan vaan tavallisilla" krokettimailoilla Nehän on niiiiiiin nähty.
Minkin kunniaksi olikin pakko nauttia herkullinen cava-aamiainen, luomukahvin ja vapaiden kanojen munakkaan kera. Nyt etsimään Latea Hietsusta.

Ja fanfaari soiiiiii!

Ja tänään onnittelemme Minkki P:tä!
Järjettömästi Onneaaa!
Toivon että juuri alkanut uusi syntymäpäivä-
vuotesi on hauska, vauhdikas, onnistunut, värikäs,
hauska, innostava, hyvällä tavalla yllätyksellinen,
kiinnostava ja täynnä mahtavia juttua ystävien
kanssa.(tietysti erityisesti minun)

Aasi oli aasi

Ruokatunnilla keskustelimme siitä millainen yleisöryntäys Korkeasaareen tulee kun kaikkien hurahtaneiden on pakko päästä katsomaan Tappaja-Kamelia.
Omasta mielestäni on luonnollista, että eläimet käyttäytyvät aggressiivisesti ja häiriintyneesti eläintarhassa. Etenkin Korkeasaaressa. Kaikki jotka ovat käyneet siellä tietävät, että eläimillä ei todellakaan ole tarpeeksi tilaa, virikkeitä tai muutenkaan kummoiset oltavat(lievästi ilmaistuna).
Arvostan työtä, jota Korkeasaaressa tehdään esim. kuuttien tai loukkaantuneiden lintujen hyväksi mutta mielestäni valtavan kokoisten villieläinten paikka ei ole ankeissa häkeissä.

Mutta takaisin asiaan. Sisäpiirin tieto kertoo, että ikävä hengenmenetyshomma oli aasin OMA VIKA. Kaveri oli kuulemma riehunut ja öykkäröinyt sekä mm. purrut kamelia korvaan ja potkaissut sen viikonloppuna VALLIHAUTAAN. Eläintarhan vierailija oli seurannut kyseistä vapaaottelua ihan normaalilipun hintaan ja ollut varma että kamelille käy huonosti.
Eli tässä on nyt sitten vähän ikään kuin saatu mitä on tilattu. Aasin ökkäyröinti sai ikävän lopun mutta niin voi käydä jos potkii ja puree isompiaan.
Korkeasaaren johtaja sanoi, "Luonnossa tapahtuu kummallisia asioita".(eläintarhasta puhumattakaan..)

Nainen vai rahat?

Sain eilen lukea ääneen satua. Ei ehkä olisi pitänyt. Ymmärrän hyvin miksi eräällekin miehelle on luettu iltasaduksi Seitsemää veljestä ja eräällekin kummipojalle eläinkirjasta pätkiä eläinten levinneisyydestä ja pesimisalueista.
Satu oli Grimmin veljesten, Neljä taitavaa veljestä, Suuresta Satukirjasta.
Isästä oli tullut vanha, hän laittoi pojat reissuun. Pojat olivat risteyksessä, kukin lähti omaan suuntaansa. Jokainen heistä tapasi miehen joka ehdotti heille ammattia. Ekasta tuli varas. Huom. taitava varas. Tokasta tähdistäkatsoja. Sai kaukoputken. Kolmas puolestaan alkoi räätäliksi. Sai ihmeneulan ja neljännestä tuli metsästäjä. Sai pyssyn jolla ei voinut missata.
No, sitten veljekset lähtivät pelastamaan prinsessaa lohikäärmeeltä, ja pelastivatkin. Lohikäärme tietysti kuoli. Kuningas oli tyytyväinen, lupasi pojille prinsesssan. Prinsessalta ei kysytty. Pojille tuli riita. Kuningas päätti että kukaan ei saa prinsessaa, vaan pojat jakavat puoli valtakuntaa. Pojat olivat tyytyväisiä. Prinsessalta ei kysytty. Sitten pojat elivät isänsä kanssa onnellisena niin kauan kuin Jumala salli. (viimeinen lause; suora lainaus)
Olin sanataon.

Olympiakäymälään yhdelle

Kun etsitään suomen kauneinta terassinäkymää...Olympix ei taida olla aivan kärkikolmikossa. Sinänsä kyllä todella tervetullut idea säästää ja kunnostaa rakennus jolla on historiaa ja saada se uusiokäyttöön. Eikä vuottakaan liian aikaisin. Näkymä Olympiakäymälän katolta avautuu mukavan avarana mutta ehkä hieman...hmm..urbaanina.

Niinku vaatteit ja niinku muotii

Siis hei, nyt mä aion olla niinku ihan älyttömän cuuul ja bloggaa niinku sellasii juttui jotka on niinku sillee kiinnostavii..Eli vaatteet ja niinku shoppailu.
Ja vaikka kuinka henkisesti ponnistelin neljän sekunnin ajan, en enää pystynyt jatkamaan kyseisellä linjalla, vaan oli pakko palata tähän normaaliin kirjoistusyyliini; ei mitään väriä, ei mitään rytmiä(mutta sitäkin enemmän tekstiä sulkumerkkien sisällä) -
Olen vain kiinnittänyt huomiota kuinka ns. "kenkä ja vaateblogeissa" otetaan kuvia päivän asukokonaisuudesta, mainitaan tuoteet, merkit ja hinnat ja julkaistaan ne muiden kiinnostuneiden. Miten ulkona tästä kaikesta olenkaan ollut..
Nyt ryhtiä tähän hommaan, eli:
Kävin täydentämässä eilen vaatevarastoani mm. roxyllä, addulla, mangolla. Minkki P:n residenssin pukimo on yhtä ilahduttava kuin Maikkis Koon kosmetiikkakemikalio - tuotteet/ja hintalaatusuhde erittäin kohdillaan. Silti haluaisin tuoda esiin palvelun laadun, joka ylittää kaikki vaatimustasot. Vaatteet olivat valmiiksi valittuja ja pakattuja kotiinkuljetusta varten. Oikeaa kokoa ja oikean värisiä. Missä muualla tämä on mahdollista?? Minkki P:n luona voi vielä samalla käynnillä kokeilla useita eri istuimia, välillä käydä jopa eteisessä tai keittiössä. On selvää, että käydäksesi läpi kaikki tärkeät asiat; pitää huoneistossa istua jokaisessa mahdollisessa paikassa. Heräsi muuten epäilys, että rahoitusalan miesten keskuudessa on leviämässä "kuuntelen naista" -tendenssi. Ken osaisi vahvistaa? Julkishallinnon konsulttien ja Kärköläläisten mansikanviljelijöiden keskuudessa tämä on ollut jo ihan arkea pitkään.
Mutta heiiiiii! Mulla on taas uudet kengät!! Ja iiihquja uusia vaatteita, ja koska tämän kaiken "tiedostavuuden" keskellä, olen paininut yleensäkin ostamisen ja hankkimisen kanssa, nämä ovat kierrätettyjä. Myös vaatteiden kierrättäjä saa tästä täydet pisteet + joutsenlippu suolakurkuistaan ja suomalaisista perunoistaan. Silli tosin oli Islannista mutta valmistettu sentään kotimaassa. Juustosta unohtui ottaa kuva tehtaille kyselyn lähettämistä varten...
Mutta siis shopping ja kledjut pitäisi esittää näin; ihka oikeita vaateblogeja: esim. Gossip, B with Picasso, Tuhlaus

Onnea Maire!

Nimipäiväsankarittaren on niin helppo levätä laakereillaan.
Pidän itse myös kyseisestä tavasta viettää aikaa..

Ja punajuurta! (Beta vulgaris)

Olin unohtanut punajuuren kokonaan. Toisinaan ostin sitä säilöttynä, koska punajuuri vain välillä maistuu hyvältä mutta säilöttyjä purkkipunajuuria ei vain ole tullut kannettua kotiin. Ehkä yhdistän punajuuren myös enemmän syksyyn ja talveen.
Mutta kiitos tämän "suomalaisen ruuan puuskan", nyt punajuuri on tehnyt kertaheitolla paluun elämääni, suoraan pääovesta. Pussi kainaloon kaupasta ja toimeen.
Muistelin, että minkä kanssa koulussa syötiin punajuurta, ja sehän taisi olla kalapuikot ja pinaattikastike, suurta herkkua kumpikin.
Töissä työkaverini myönsi myös unohtaneensa punajuuren, mutta aina munakkaan kanssa tulee sellainen olo, että on pakko saada punajuurta. Totesimme loogisesti lapsuusmuistojen vaikuttavan vahvasti makujen muistireitteihin. Huomasin myös itse ajattelevani kummitätiäni punajuurten iloisesti kiehuessa keittiössäni. Hän on kasvattanut punajuurensa itse, enkä ihmettelisi vaikka kummitätini kuokkisi niitä omalla pihapellollaan tänäkin syksynä. Loimijoenrannassa punajuuri maistui aina puhtaalta ja hyvältä.
Punajuuri ei ole suinkaan mikään suomalainen keksintö. Sitä ollaan viljelty jo aivan aikojen alussa Välimeren maissa. Se on myös siitä kiva kehon kaveri, että hyvän makunsa lisäksi siinä on paljon vitamiineja, kehon tarvitsemia hivenaineita sekä ravintokuituja.
Näin alkuinnostuksen vallitessa tuli nopeasti testattua että villirucola sopii mainiosti punajuuren kanssa(tosin viime aikoina villirucola on mielestäni sopinut minkä kanssa tahansa), dijon-sinappi ja hunaja myös mausteeksi, ja aromikkaita viipaleita saa myös ihan maustamalla juurekset pienellä nokareella maustevoita ja ripauksella mustaapippuria.
Myös vuohenjuusto, feta sekä sinihomejuusto sopivat punajuuren kanssa taivaallisesti yhteen. Punajuuret voi myös lohkoa valkosipulin kera uuniin, ja jos olet niitä jauhelihakastikeihmisiä niin mikään ei estä tekemästä siitä tutusta aromikkaampaa! Italialaiset käyttävät punajuurta pastan kanssa. Se on jo testattu aiemmin kallion kotikeittössä, ja toimii.
Joka tapauksessa on hienoa miten pienestä sitä innostuu ja tulee hyvä mieli. Rumien juuresmukuloiden harjaamisen ja keittämisen ei luulisi nyt paljon fiilistä nostattavan. Etenkään näillä keleillä mutta seuraavaksi punajuuripihvejä ja talvella itäeurooppalaistyylistä keittoa, smetanalla tietysti(eihän tämä nyt mikään keventäjien alajaosto ole)!
Lisää infoa punajuuresta täältä! Kuva: www.kasvisgalleria.fi

ps. jos et lue ohjeita ennen keittämistä niin älä poista kuorta, kantaa ja juurta, jotta väri säilyisi keittäessä..eräskin nainen poisti.

Ei tunnu missään!

Aivan mahtavaa! Lähdin töistä hyvin puskevaan sivutuuleen ja vesisateeseen fillaroimaan kohti Reikiä tai Tauluja seinään -projektiani, ja huomasin yhtäkkiä, ettei vaan haittaa.
Vettä tulee, tuuli puhaltaa, eikä edes nappaa päästä. Ennenkuulumatonta! Normaalistihan tässä vaiheessa olisi pyörä lentänyt ensimmäiseltä ylikulkusillalta alas, ja olisin kävellyt yksilön kostona kierrokset ylilämpimänä kotiin..ja kastunut vielä enemmän mutta nyt vain pyöräilin hyväntuulisena eteenpäin. Hommat oli hoidettu, ei ollut kiire, ihan ookoo kamppeet päällä.. Vettä tuli ihan kunnolla ja tuuli yritti estää etenemistä - mutta ei vaan haitannut!
Hauskaa, etenkin kun vastaan tuli muutamia kohtalotovereita, joilla kasvoilla näytti säästä johtuen olevan astetta myrtyneempi ilme. I like ulkoilma!

Seuraavaa päivää

Nyt mennään jo toista työpäivää. Aamulla väsytti. Painoin torkkua. Ainakin kolmesti.
Viihdyttääkseni itseäni, tai maksimoidakseni kurjuuden, valitsin kulkuneuvoksi pyörän. Matkalla tippui pyörän avain. Löytyi. Ja tipahti ns. mustekala pinnojen väliin. Ei sattunut mitään. Kypärä oli päässä.

Mutta miten puskassa olinkaan koko eilisen illan! Juuri kun olisin halunnut katsoa Prisman: Aika- neljäs ulottuvuus ja Presidentin piinaviikko -ohjelmia, tajusin järkyttyneenä, että bäck-Tölön tunnelipalo oli vaikuttanut mediayhteyksiini. Ei tv:tä, ei nettiä. Oli pakko lukea Hesari.
Ymmärsin että elämääni ujuttautunut tyhjiö oli täytettävä konkreettiselle tekemisellä; oli siis aika puolentoista vuoden odottelun jälkeen laittaa taulut seinään. Nyt seinässäni on reikä kahden taulun välissä..
Tätä ennen keittelin Varsinais-Suomalaisten perheviljelijöiden punajuuria, paistoin suomalaisia perunoita, lisäsin mukaan suomalaista villirucolaa ja nautin lasillisen suomalaista karhuolutta. Vielä pari päivää sitten luulin että suomalaisen ruuan ostaminen ja syöminen olisi helppoa. Eipä ole. Koitapa mennä lähikauppaan ja ostaa suomalaisia hedelmiä tai kotimaista kalaa.. makrilli Irlannista muut kalat Pohjois-Atlantilta.. Ehkä eilen vain ei ollut hyvä päivä Valintatalossa. Tai suomalaista valkosipulia. Ei ollut kuin Kiinalaista. En ostanut.

Hnnalle ja kaikille muillekin tiedoksi. Atrialta tuli pikainen vastaus, mistä heille pisteet:

Hyvä asiakkaamme!

Kiitos viestistänne!

Atria tuotteet, joita Suomessa myydään on valmistettu Suomessa. Joutsenlippua ei kaikkiin tuotteisiimme ole ostettu (anotaan ja ostetaan jokaiseen tuotteeseen erikseen) ja kaikkiin tuotteisiin sitä ei saada. Suomalaisen raaka-aineen osuus tulee olla 75% ja maidon, kalan ja lihan suomalaisuus tulee olla 100%. Joten ostamalla joutsenmerkillä varustettuja tuotteitamme, voitte olla varmoja siitä, että kyseessä on suomalainen tuote.

Pinaattiohukaisten pinaatti ja munat on suomalaisia. Jossain vaiheessa vuotta ohukaisissa voidaan käyttää ulkoimaista jauhoa, jos suomalainen ei enää riitä. Tästä syystä tämä tuote ei ole saanut itselleen joutsenmerkkiä.

Ja suomalaisen ruuan viikko!

Ostin viime viikolla Ruohonjuuresta lattianpesuainetta, sekä Hnnan niin kovasti suosittelemaa sappisaippuaa. Ekologisissa tahranpoistoaineet tuntuvat pehmeämmiltä, niin että niitä jokseenkin myös voi käyttää, eikä tarvitse pelätä että vaatteessa on tabort-reikä sen tullessa koneessa. Jostain muusta syystä niitä reikiä kylläkin voi olla.
Ostin myös paketillisen luomu-Reilun kaupan kahvia, ihan jo hyvittääkseni niitä kaikkia porsaanreikiä joihin kompastun viikon aikana.
Vietän nyt tämän viikon sitä suomalaisen alkuperän omaavaa ruuan viikkoa. Lounaaksi: Atrian pinaattilättyjä, 100 % Primulan ruisleipää +kirsikkataomaatteja ja valion raejuustoa. Luulen että kokonaisuus olisi nyt melko suomalainen. Täytyy laittaa Primulalle vielä viestiä, ja kysyä, että mitkä ovat heidän suomalaisimpia leipiään. Huomasin myös että jos ei ole valmistautunut niin kaupasta "ei löydä mitään". Kaikki hedelmät olivat keskieuroopasta tai kiinasta, ja valmisruokia ostaessa pitäisi valmiiksi olla tarkistanut valmistajalta alkuperä aineksille.. Turha kai mainitakaan, että kummankin yrityksen kuluttajapalveluun lähti tänään ystävällinen kysely heidän käyttämiensä valmistusaineiden alkuperästä..
Mites muilla on mennyt?

Lakeutuminen arkeen

Aamulla soi kello. Painoin torkkua. Kahdesti.
Hississä painoin väärään kerrokseen. Kukaan ei nähnyt.
Keitettiin kahvit, ei ollut maitoa. Paitsi viisi viikkoa vanhaa
erikoismaitoa. Se ei paakkuuntunut.
Kone on irtisanonut verkkoyhteytensä. Siirryn toiselle koneelle.
Työkaverit puhuvat yöhaltijoista. Ehkä tämä tästä.

Ikävä paahdettua leipää

Vierumäellä tuli puhetta leivänpaahtimesta, koska siellä oli sellainen. Olin tästä onnellinen, ja pahoittelin että vuoden suurin juhlapyhä, syntymäpäiväni on vasta joulukuussa, koska olen vailla leivänpaahdinta, ja lahjatoiveiden esittämiseen on vielä puolivuotta.. Minkki P ja Temppu olivat sitä mieltä, että mitä sitä turhaan odottamaan, antaa asian vain heidän organisoitavakseen. Nauroin, ja sanoin, että arvostan tarjousta, ja tiedän että he jokseenkin pitävät minusta, mutta en uskonut syvän kiintymyksen ulottuvan ihan niin pitkälle. Leivänpaahtimet ovat nimittäin uskomattoman arvokkaita näinä päivinä.
Toisaalta, niin ovat kahvinkeittimetkin, eräskin mies haukkoi henkeään kun kuuli leivänpaahtimien hinnan mutta unohti aivan että itsellä on keittiössä kahvinkeitin , johon edes kuukauden vuokrani ei riittäisi. Se, tietysti oli eräänkin miehen mielestä aivan eri asia. Kahvinkeitin on sentään kahvinkeitin. Leivänpaahdin on vain leivänpaahdin.
Leivänpaahdin saattaa syttyä myös tuleen..niin kuin eräälläkin naisella, joka oli tiputtanut sinne vahingossa litteän tulitikkuaskin.. Sen litteyden vuoksihan ne leivät mahtuivat silti paahtimeen ja lieskat olivat yllätyksellisen ennätykselliset! Mutta ei se vielä paahdinta tuhonnut. Paahdin vain tippui myöhemmin tasoltaan ja aiheutti koneeseen pienen sinisen lieskan kera jonkinlaisen oikosulun, ja sen jälkeen vasta eräänkin naisen paahdin oli mennyttä kalua. Kuulemma.

Imelda was here?

Ihanaa, monen täysin järjellisen päivän jälkeen, humpuukihuuhaa-aiheeseen, eli kenkiin.
En ole ostanut tänä kesänä pariakaan kenkiä. Tähän mennessä.
Itseasiassa jo keväällä kenkähankinnat(ostin sukset. ovat vielä käyttämättömät) jäivät tekemättä. Talven aikana ostin parit saappaat, koska edellisten elinkaari valtavan käyttömäärän vuoksi alkoi lähetä loppuaan.
Kesäkenkä tuli ajankohtaiseksi kun taas kerran jätin toisen kenkäni loman alussa Turkuun. Tätä ennen olin tullut riippuvaiseksi näistä kohtuullisen kivannäköisistä ja juuri sopivista kengistä. Toki myönnän että ne alkoivat olla "jo sillä rajalla". Tiedättehän, juuri sillä rajalla ovatko ne vielä hyvät vai eivät, ja jos sitä pitää miettiä, niin eiväthän ne tietenkään ole.
Jouduin myös myöntämään itselleni, että vaatekaapissani on vielä tossu -ja kenkäpareja, jotka olen rakkaudella ja vaivalla hankkinut, ja "jotka ovat ihan hyviä vielä".
Jouduin siis todella ottamaan järjen käteen ja poistamaan nämä "varmastikin jonain päivänä vielä tarpeelliset" jalkineet valmiudesta.
Pidän kengistä. Ne ovat hyödyllisiä, kauniita ja kiinnostavan näköisiä. Moni päivä on varmasti maailmanhistoriassakin saanut käänteen, kengistä tai niiden puutteesta riippuen.
Peruskenkien pitää mielestäni olla kohtuullisen hintaiset. Ei ole mitään järkeä, että "kivat ja hyvät arkikengät" maksavat satoja euroja, etenkin jos on muitakin laskuja maksettavana.
En nyt tarkoita etteivätkö hyvä laatuiset, ammattitaidolla ja hyvästä materiaalista tehdyt kengät maksaisi, totta kai ne maksavat. Mutta jos hyviä, ns. sopivia kenkiä saa alennuksesta ihan miellyttäväänkin hintaan, niin why not.
Juoksutossujen on syytä olla hyvät. Siinä hintaerotuksen maksaa tuskalla. Samoin vaelluskenkien, myös kumisaappaiden olisi hyvä olla reiättömät, ja varmasti seisomatyössä olevien työkenkien laatu maksaa itsensä takaisin jo ensimmäisenä päivänä.
Kaiken kaikkiaan olen jo aikoja sitten tehnyt päätöksen, että ostan vain kenkiä joilla pystyy kävelemään(ei, naisten malleissa tämä ei ole itsestäänselvyys), ja keskimääräisesti ostan ne aina alennuksesta.
Kengät ovat vähän kuin hiukset.(eikö totta?) Kun on hiukset hyvin, on hyvä mieli ja hyvä olla. Sama pätee kenkiin. Hyvissä kengissä, kävelee, tuntuu ja näyttää hyvältä. Se ei silti tarkoita, että niiden pitää maksaa 500 euroa ja olla ainutlaatuiset. Kenkien pitää vain itselle sopivat. Kaikella tavalla.
Lopputulema: 20 minuuttia, kolme paria käyttökenkiä ja 60 euroa.
(siis tämä episodihan lähti siitä, ettei minulla ollut yksiäkään käyttökenkiä, joita vaan kiskaista jalkaan hameen kanssa, ja kolmet siksi että kun osti kahdet alennuskengät, sai kolmannet ihan vaan kauppiaan hyvää hyvyyttä kaupan päälle - toim. huom.)

Lisää ruuasta - läheltä ja luomusta

Hyvä, haaste on otettu vastaan, ja varsin vielä innokkaasti tuntuu. Odottelen tilannekommentteja, ja nyt kun tuo ulkomailla tuotettu kahvi tippuu pannussa, niin tässä samalla lupaan ostaa kauppaan mennessäni Reilun kaupan tai luomukahvia. Mitä nyt tässä miettiessäni ihmettelen, että miksi en aina osta, ei se niin suuri vaiva olisi, ja nyt katson tätä Reilun kaupan listaa, niin tarjonta ei olekaan niin suppea kuin esim. Jake pelkäsi hienon kahvikoneensa kanssa. Ja heii, nähtävästi Reilusta ruuasta voi tehdä herkullista, tätä on pakko kokeilla: Banaanisuklaakakku! (katinappa norppa pyrkii taas pintaan)
Tilanne on mutkikas, samalla kun haluaa suojella Itämerta, haluaa tukea myös paikallista maanviljelyä ja lähellä tuotettua ruokaa.
Kuisma ja Prepekin, jos oikein ymmärsin, totesivat että possun kasvattaminen näillä alueilla kuormittaa Itämerta. Toisaalta, myös sisämaan possunkasvattajat arvostavat, että ostamme kotimaista, eikä ole tarkoitus että tarvitsee luopua ruokansa syömisestä. Pidä toki Prepe jatkossakin possufile lautasella, tarkoitus olisi vain samalla syödä kotimaista kun se on mahdollista, ihan jo oman hyvinvoinnin kannalta.
Mitä tulee Kuisman huomautukseen kasviksista ja kalasta, suomihan on tuhansien järvien maa, ja meillä on aivan huippukalaa. Kesällä esim. grillatessa kala on aivan todellista herkkua, ja kaikkihan me tarvitaan enemmän omega-3:sta. On käsittämätöntä, että meille on tuotu ennätysmäärä tuontikalaa tällä hetkellä, ja omaa kalaa joudutaan syöttämään eläimille...

Ja Noran linkki oli hyvä. Varmasti suomalainen maatalous on puutteellinen. Energiaa kuluu, samoin luonnonvaroja, ympäristöä voidaan kuormittaa tarpeettomasti ja onko ruokamme sittenkään sen turvallisemaa kuin muiden.
Ruotsalainen, italialainen ja venäläinen luomuruoka saattaa olla aivan yhtä turvallista ja terveellistä. Kotimaisen ruuan tuotantoketjun vain pitäisi olla seurattavampaa, valvotumpaa ja turvallisempaa kuin ulkomailta tuodun, jossa jo logistiikka saattaa aiheuttaa ravintoarvojen laskua ja kuormittaa ympäristöä.
Fogues, mites joku näistä juustoista. Toi base-miitti on ihan ehdoton. Mulla on jo vahva näkemys, että sen pöydän ympärillä ratkeaa ongelma kuin ongelma. Siinä ei montaa kierrosta tarvitse istua kun on jo luomutalousjärjestyksessä. Ja seuraavan päivän ruokahuoltokin on kunnossa, kun ei yksinkertaisesti pysty syömään mitään..
Kuva alkukesän työpiipahdukselta, jossa kaikki tarjottava oli läheltä tai omilta mailta.

Finnfood Luomu ja Jyväskylän Yliopiston ympäristöopas

Kevyempää kaupungilta

Pyydän jo etukäteen anteeksi niiltä jotka omistavat kyseiset jalkineet, ja käyttävät niitä muualla kuin uimahallissa tai työkenkinä entisten eccojen sijaan, mutta crocot ovat mielestäni KÄSITTÄMÄTTÖMÄT. Estetiikka on kaukana, en myös voi uskoa, että ne ovat niin täydelliset jalkaan, että niitä pitää käyttää kaikkialla, ja värithän ovat toki pirteät ja reippaat mutta...ne ovat myös..hmmm..eivät niin hirveät viehättävät. Kenelläkään, joka on jo täyttänyt 12 vuotta. Olen vakaasti sitä mieltä, että kesäjuhliin löytyy aivan yhtä mukavia mutta juhlavampiakin jalkineita...
Tästäpä tulikin kevyempi aasinsilta viihdyttävämpään linkkiin; voit aina kerran viikossa käydä oman kenkävarastosi läpi, ja miettiä pääsisikö joku niistä Viikon ruma kenkä listalle!

Finska mat viikko - HAASTE

Blogeissa on nykyään tapana haastaa. Useissa haastetaan esim. kertomaan itsestään seitsemän seikkaa joita kukaan ei ole tiennyt aiemmin, tai vaikkapa kertomaan blogin nimensä alkuperän. Koska olen jo kertonut kaiken, oma haasteeni liittyy ruokaan.
Loimaan Lapsen vieraillessa käytiin piknik-jälkeisen kahvipöydän ympräillä kiivasta keskustelua ruuasta. Tähän ja aiemmin mainittuun geeniruokaan liittyeb, aloin miettiä kuinka paljon yleensäkin syön suomalaista ruokaa, etenkin kun en kaupassa käydessäni ole niitä ahkerimpia alkuperämaan tutkijoita. Tästä virisi viikon kokeiluidea ja ruokahaaste.
Näin ollen niin haastan mm. juden sekä hakiksen, hnnan perheineen, anderssonin tulevan vaimonsa kanssa, prepen, foguesin, jiipeen, minkki p:n, kossun, joulun kimppakyytiläisen, konsultit, käsityöharrastajat, äidit, nestorin, etu-töölön, pulinan, jogen, noran, elkin, larun pojat..pöhkön pojan jensin..maikkiksen kun tulee bostonista, ja tietysti kaikki tällä palstalla säännöllisesti käyvät, myös muusikot ja virkavallan edustajat. (ulkomailla asuvat voivat toki tukea omia lähituottajiaan)
Kokeilusta tulee hauska ja hyödyllinen. Olen jo todennut, että huomaamattaan tulee valittua latviasta tai portugalista tuotuja kasviksia kun "luulee" niiden olevan kotimaisia. Tai ei varsinaisesti aktiivisesti ajattele, että paraisilla purkitettu silli tulee norjasta tai islannista. Tai että ravintolassakin voi ihan reippaasti piristää tarjoilijan päivää, ja kysyä että mikä on heidän suomalaisin lounasannoksensa, ja onko leipä leivottu suomalaisesta viljasta.(usein ei ole)
Haasteena on siis syödä viisi päivää suomalaista ruokaa. Pitäkää ruokapäiväkirjaa ja heittäkää tänne kommentteja. Paras ja pahin palkitaan!
Finnfood myöntää ravintoloille tunnuksia; Hyvää Suomesta ravintola, jos ravintola käyttää suomalaista lihaa, maitoa ja kananmunaa. Lista ei ole pitkä. (soitin samalla finnfoodiin ja pyysin heitä päivittämään listan, tiedottajat olivat lomalla mutta heti elokuussa sitten)
ps. kahvia, suolaa, kaakaota jne. ei taida olla suomessa tuotettuina mutta jos niitä ostaa esim. reilun kaupan versiona, saa tähän haasteeseen liittyen "hyvän omantunnon pisteitä".
kuvat: täältä ja täältä

Viimeistä viedään

Viimeinen lomaviikko alkoi. Hengitys salpautuu ajatuksesta. En ole ehtinyt tekemään vielä mitäääään ja kelikin on pöyristyttävä. Toisaalta, ennemmin vihreä ymnpäristö, hyvä pohjavesitilanne ja raikkaampi ilma, kuin pystyyn kuollut luonto, hirveä vesipula ja kaikilla ihosyöpä.
Tänään paluu mökiltä. Taas tuntui että olisi palannut laatikkoon asumaan, vaikka asunnossani ei ole mitäään vikaa. Päinvastoin, onhan sisävessassa puolensa, ja hämähäkkejäkin näyttäisi, ihme kyllä, olevan vähemmän.
Olen vain nähtävästi kokenut vahvan luontoherätyksen, ja nyt muistan miksi jo viime kesänän mietin, että olisi pitänyt vuokrata tänä kesänä mökki pidemmäksi aikaa. Tosin mahtava camping-elämys Porkkalassa puolestaan teki sen, että nyt tietää, että teltassakin menisi viikko tai parikin heittämällä.
Mökillä kaikki on vielä "talomaisempaa" ja helpompaa, ja kun on muutaman illan tehnyt ruokansa nuotiolla, on myös luksusta tehdä sitä kaasuhellalla.
Ja vaatetus.. Kulttuurimme, erityisesti työelämän, velvoittaa vaatetukseen. Suotavaa on, että vaatteet ovat päällä, ja mielellään vielä vaikka oikein päin. Myös eri päivinä on ilmeisen hyvä pitää eri vaatteita. Telttaillessa ja mökillä on toisin. Vaikka en päämäärättömästi vaeltelekaan ympäriinsä ilman rihmankiertämää, on miellyttävää, että taajaman ulkopuolella oleminen suo ylenpalttisia vapauksia pukeutumisen suhteen. Päällä voi pitää sitä mikä tuntuu hyvältä, on lähinnä, on puhtaana, on kuivana, on jäänyt päälle tai kertakaikkisesti vain sattuu olemaan ainut mukana oleva vaatekappale! Elämän pientä anarkiaa ja vapauden tunnetta!
Ja koska Cuula kommentoi, ettei täällä ole kuvia(?) niin avarretaanpa näitä rivien välejä lisäkuvamateriaalilla.

Lenkkitossut pysyvät itsestään eteisessä

Lenkkitossut odottavat eteisessä. Ei yhtään huvita, eli kiinnosta. Odotan inspiraatiota. Se ei tule. Mp3:seni on irtisanoutunut musiikintoistosta. Koen että jo sekin on syy olla juoksematta. Sen lisäksi, ettei alunperinkään kroppaani ole luotu juoksemaan.
Järjen hiveneni yrittää muistuttaa hyvin heikolla äänisignaalilla, että liikkumisella on tutkittu olevan yhteys fyysiseen- sekä psyykkiseen kuntoon. Kaivelen myös muistiani sen suhteen että, harjoittelu ja treenaaminen tuottavat tuloksia. Tämä tosin edellyttää harjoittelua ja treenaamista.
Edes ikkunasta kantautuva kaunis lehtien havina, kesäinen linnunlaulu, ja pilvien välistä lämpimästi pilkoittava aurinko ei saa juoksemista tuntumaan tänään houkuttelevammalta.
Taistelu on hävitty. En keksi yhtään syytä miksi en voisi mennä lenkille, edes sitten sille kaikkein pienimmälle. Nuivana marttyyrinä alan valumaan kohti eteistä.
Asenteeni palkitaan. Alkaa sataa vettä.

edit 14.32. siis sain juosta sateessa mutta vain kevyehkössä, ja koska rikoin myös rajojani, ja juoksin lenkin vastakkaiseen suuntaan, ja totesin että siinähän on melkein jopa kevyesti viettävä alamäki, oli suoritukseni virkistävä ja jopa melko miellyttvä.

Se kiinnostavampi sukupuoli - ja linkityksiä

Mies on hirveän kiinnostava sukupuoli. Mutta niin on nainenkin.Tästähän tulikin terävä avaus. Olin kirjoittamassa pari riviä siitä vanhasta aiheesta, suomalaisen miehen kriisi, mutta Interwebin mukaan suomalaisen miehen kriisi käytiin läpi jo 90-luvulla, joten se on todella "niiiin nähty" eikä edes vielä retroa. Tosin, eräätkin ovat kirjoittaneet siitä "valkoisen miehen kriisinä".
Mutta ei aihe ole jäänyt sentään vaille tieteellistä huomiota, onneksemme kriittistä miestutkimusta tehdään, ja vähitellen se pääsee lapsenkengistään. (ei, nyt en puhu kalle-torstaista)

Uskoin, että olen onnistunut muodostamaan edes jonkinlaisen mieskuvan itselleni näinä kasvun vuosina mutta sitten, alla olevien rivien avustavana aloin miettiä, mitä mies ajattelee miehenä, tai kun hän ihmisenä tunnistaa toimivansa seksuaalisesti miehen tavoin..eikun siis..no, päätelkää itse:

Sillantaus ei ole taatusti ainoa suomalainen mies, joka ihmettelee, miltä mahtaa tuntua, kun tuntuu mieheltä. Tällä en tarkoita, että suomalaiset miehet olisivat hukanneet miehisyytensä vaan päinvastoin: miehet ovat niin itsestään selvästi miehiä, että miehenä oleminen katoaa tuohon itsestään selvyyteen. Mies ei perinteisesti ole pohtinut sitä, millainen hän on miehenä, isänä tai rakastajana. Moderni mies voi kysyä, kuka minä olen, mutta harvemmin hän kysyy, kuka minä olen miehenä? Tai peräti: millainen mies minä olen seksuaalisesti. Milloin minä tunnen tai teen jotain miehenä?Kriittinen miestutkimus

No senhän jälkeen en enää pohtinutkaan enää miestä miehenä(miten olisin voinutkaan), vaan toisen sukupuolen maskuliinisuutta, ja siitähän selvisi että:
Maskuliinisuus on monessa mielessä historiallinen, kulttuurinen ja sosiaalinen konstruktio.

Sitäpaitsi, Naiset ovat sikoja
(eipä silti, ettenkö olisi sitä mieltä, että osa ihmisistä menee naimisiin ja perustaa perheen turvallisuussyistä, eikä siksi että rakastaisi toista ihan hulluna mutta se on varmasti ihan hyvä vaihtoehto sekin, kunhan vaan ei sitten varattuina roikuttaisi niiden vapaiden ihmisten niskassa ja valitettaisi sitä oman elämän vaikeutta ja tylsyyttä..)

Mutta annetaan puheen vuoro myös miehelle, ja annetaan hänen lähettää terveisiä naiselle.
Nelikymppisen miehen Puhe 40 -vuotiaalle naiselle.
40 -vuotias nainen on Sharon Stone kylpyhuoneessa ja Mirja Pyykkö keskustelukentällä.
Miten pelottavaa se on?! Mä kun vaan halusin olla Marja Putkisto makuuhuoneessa ja Jamie Oliver keittiössä!

Mielestäni suomalaisella miehellä ei ole hätää. Kriisissä tai ei, koulutetunkin naisen sankariksi pääsee kun pyyhkii räkää säärestä.
(ps. allekirjoittaneelle riittää jos vaikka nostaa hattua tervehtiessä)