Miten ollakaan raitiovaunussa oli yksi juopon mentävä tyhjäpaikka vieressäni. "Reissumies", joksi hän itseään kutsui, kysyi kyllä kohteliaasti "saako istua" ja kun vastasin myöntävästi, hän totesi heti perään ettei ole kylläkään "herrasmies". En viitsinyt viljellä turhaan aamusarkasmia ja esittänyt yllättynyttä.
Viiden minuutin yhteisen matkan jälkeen Reissumies sanoi että: "Älä ota juoppoa miestä". Lupasin olla ottamatta. Totesimme kumpikin ettei sellaisen kanssa pärjää, että tietäähän sen sitten miten siinä käy. Aloin miettimään että onko se niin että mies otetaan. Reissumies kyllä vakuutti, että hän pystyisi hankkimaan miehen minulle. Totesin täynnä maanantain optimistia että eiköhän se löydy ilmankin. Reissumies uskoi löytyvän. Tytötteli ja sanoi että olen vielä nuori nainen. Punainen (laina)pipo ja kaikki. (oma henkilökohtainen pipo on työpaikan aulan sohvan alla jonne jouduin sen hädissäni perjantaina potkaisemaan asiakkaan tullessa kahville).
Poistuessani Reissumies ehdotti että istuisin hänen polvelleen. Vastasin ystävällisen tiukasti että " ei kiitos. " Alkoi jankkaaminen. Koko aamuraitiovaunullinen seurasi hieman kiusalliseksi muuttuvaa tilannetta. Reissumies ei päästänyt minua ohitsee, ja piti myös kiinni. Ymmärsin, että jos en itse selviydy tilanteesta, kukaan ei tulisi väliin. Kukaan.
3 kommenttia:
Sä tapaat aina kaikki mielenkiintoiset!
Eikä mikään ihan kurvin tavis juoppo..oli dokaaminen alotettu sentään ihan Göteborgissa...
Vissiin sitten pääsit siitä Eliittikännääjästä ohi ohi? :O
Lähetä kommentti