Otettiin Handen kanssa iisisti ja nähtiin kerrankin ihan huvin vuoksi töiden jälkeen. Tuntui oikein ihmeelliseltä nähdä vain "ilman syytä" koska viime aikoina, ja aika usein muutenkin olemme nähneet jonkun asian tai tekemisen vuoksi. Myös ystävyyttä on hyvä välillä hoitaa niin että näkee "turhaan." Turhaan näkeminen on kyllä niin parasta.No koska eihän sitä kahvitteluakaan pidä ihan pelkäksi leikiksi heittää, päätimme sivistää itseämme ja käydä katosmassa Maikkiksen Sukupuut – carborundum-töitä. On kai ihan turha sanoa että koko rivistöstä omaksi suosikiksi nousi työ nim
eltään haapala/haapanen. Tiedä sitten oliko se tuo punainen väri vai mikä. Mutta kaunis ja herkkä aihe. Maikkis lisää odotetaan!Sen jälkeen menimme Akateemiseen kirjakauppaan etsimään Kurosen kirjaa. Tosin Hnna yritti laimeasti vastustella mutta ei auttanut. Kirja jota kukaan ei lue, eikä kukaan osta, oli vaikea löytää, ja pino oli yllättävästi huvennut. Mutta vaivan arvoista. Auton ikkunat olivat huurussa jo ekoilla treffeillä.
Kertooko se sitten jotain pääministeristä joka lauantaiseura -ohjelmassa sanoi: " Meillä suomessahan on tapa ettei ikkunoista tulla kurkkimaan sisään. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti