No niin. Tänään on liikuttu paita hiessä. Ensin epätoivoinen lenkki töihin. Jännä miten se pieni ylämäki raitiovaunun ikkunasta on iiiiihan erilainen kun reppuselässä yrittää metsäkaurismaisesti loikkia sitä ylöspäin aamusella, ja päätykin näyttämään lyhytjalkaiselta dumbo-normsulta..
Kaikenlisäksi jännitystä päivään lisäsi se että työpaikkamme suihkun ulommaisessa ovessa ei ole lukkoa. Kävin ystävällisesti huutamassa pojille tullessani etteivät pelästy, olen menossa suihkuun.(koska siis wc:t ja suihkut ovat samoissa tiloissa) No, hassun hauskasti kävikin niin että pomo tulikin vasta jälkeeni töihin, eikä siis kuullut varoitus huutoa.. Ja sekunti sen jälkeen kun olen pelastautunut lukollisen suihkun puolelle ns. pukutilasta, revähtää ovi reippaasti auki!
Kumpikohan siinä olisi säihkätänyt enemmän..Voi vaan spekuloida.
Töiden jälkeen luukuttamaan Juden kanssa vaalilehtiä. Neljä hyvää puolta, liikkuminen, sosiaalinen kontakti ja että hyvä vaalilehti tuli jaettua sekä Meikun kauniit rappukäytävät. Oikeastaan melkein kadutti että oli aamulla tultu juostua koska rappusia ylös alas olisi tälle päivälle riittänyt mainiosti. Ei nyt tarvi liioitella sentään.
Jakaminen sujui yllättävän häiriöttömästi. Kukaan ei sylkenyt eikä haukkunut. Päästiin jopa sisään rappuihin. Aina kun oli painanut noin 8 asunnon ovikelloa. Tosin muutamia kertoja odotin että työntäessäni lehteä postilaatikoista(niitäkin on kerrostaloissa muuten hyvin erilaisia) että sormessani roikkuu äkäinen jättiläisrotta mutta ilmeisesti ihmiset ovat rauhoittuneet sekopää eläinten omistamisen kanssa. Mutta kauniita rappukäytäviä, ihania yksityiskohtia kaiteissa, kattomaalauksia ja kattoikkunoita. Ensi kerralla soitetaan ovikelloja ja pyydetään että saadaan ihan vaan kurkata pohjaratkaisua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti