Osaatteko hiihtää? No sittenhän te voitte suksia...

Puhelin soi viime talvena useasti, niin että kun vastasi; ääni toisessa päässä kysyi: " Osaatteko hiihtää? " Jos menit ajattelmatta vastaamaaan: "Kyyllä." Niin ystävällinen ääni toisessa päässä vastasi: " No sittehän te voitte suksia v***uun". Joka kerta yhtä hauskaa. (terkkuja peppikselle costa ricaan)
Talvi on kuulemma ohi. Sehän nähdään. Juuri sen vuoksi tai siitä huolimatta, uhmalla, löysimme Carden kanssa itsemme ns. suksikaupasta hieman ennen sulkemista. Kun olimme jo lentäneet henkisesti ulos monesta kukkakaupasta samana päivänä, kävi jo sääliksi(melkein) Bassea joka sai meidät asiakkaaksi. (hei, asiakaspalvelu on sallittua suomessakin).
Myyjä löytyikin kivasti kesken palvelutilanteen kun C marssi väliin kysymään melko selkeästi missä on suksimyyjät, jonka jälkeen tarkistettuaan tilanteen Basse(hyvä luusto, hyvä ryhti) tajusi fiksuna kaverina, että nyt on parempi suunnata energia tähän kaksikkoon. Johon minä kysyn tarkentavasti että "osaatko sä myydä suksia". Johon B:n oikea vastaus, oikealla äänensävyllä kuului: "Kyllä." Ei selittelyä, ei ylimielisyyttä, ei lässyn-lässyn läätä, vaan selkeään kysymykseen selkeä vastaus.
Ja näin myös oli. C tenttasi. B vastasi. Norppa seurasi. Pinnani oli lyhytkäyrän lyhyemmällä puolella, joten konsepti toimi. (ei otettu niitä joilla voi kävellä jäällä kahville - kahville pääsee paikallisbussilakin jossain toisessa yhteydessä, siihen ei suksia tarvita)
Parissa minuutissa seisoin jo uusien suksien päällä(kiitollisena siitä että kerrankin olin laittanut jalkaani muut kuin eripari yliväri -sukat) ja parissa minuutissa C ja B olivat todenneet että "nämä ne olivat". Sen jälkeen oranget sauvat(yllis) ja tiskille. Maksamisesta tulikin sitten oma shownsa..sitä vaan ihmettelee, että missä se piilokamera on silloin kun sitä eniten(lue:vähiten) kaipaa??
Monot jalassa, lunta odotellessa.