Syksyllä tajusin välähdyksenomaisesti(kuten usein) töistä tullessani bussissa, että "Nyt mä tiedän! Meidänhän pitää kokoontua kirjoittamaan Andun ja Hnnana raskauden ajaksi. Dokumentoida meidän elämät, ja sitten meillä on siinä materiaali josta voi halutessaan "työstää jotain" tai olla työstämättä, jos niikseen tulee." Hetkeäkään en ajatellut että A tai H voisivat pitää outona kun yhtäkkiä soitan heille ja esitän asian. Kumpikin vastasi myöntävästi edes kysymättä "miksi", aivan kuin itsestäänselvyyteen, että kokoonnumme puoleksi vuodeksi kirjoittamaan "ja sitten jotain". Kolmas jäsen liittyi joukkoon aloituksen jälkeen. Kun Jude puhelimessa kuuli että "raskaana olevat naiset miinus yksi kokoontuvat kirjoittamaan" niin hän huusi puhelimen toisessa päässä, että "mä haluan kanssa!!!". Ja niin meillä oli rinki koossa.
Olemme kokoontuneen n. kolmen viikon välein, joskus tiiviimminkin ja jossain välissä oli pidempi tauko. Matkan varrella on tapahtunut paljon. Myös "kirjoittamispiirimme" on saanut osakseen kummastelevia ilmeitä mutta jokseenkin palaute on ollut enemmänkin aidon kiinnostunutta. Käsin ja yhdessä kirjoittaminen on kuitenkin tuttavapiirissämme ilmeisen harvinaista.
Vanessa ja Tyyppi näkevät päivänvalon minä hetkenä tahansa. Nyt heidän odottamisajaltaan on kirjoitettu neljän ihmisen tuntemukset tietyistä päivistä, tietyistä ajanjaksoista ja tietyistä valituista aiheista. Sivuille on kertynyt itkua, naurua, salaisuuksia, totuuksia, tulkintoja, piirustuksia ja varmana myös armotonta spekulaatiota muiden kirjoituksista. Ja mä oon ihan varma että myös paljon yllätyksiä. Mulla on vahva epäilys että annettuja ohjeita on noudatettu toisinaan hieman tulkinnallisesti..
Kukaan meistä ei ole lukenut omia eikä muiden kirjoituksia. Kun on aika, niin on aika. Kiitos Hnna, Andu ja Jude, että sain olla osa puolta vuottanne ja olitte osana omaa puolta vuottani.
****
Voimala käsitteli tänään eri tavoin kirjoittamista. Yhtenä aiheena blogit. Ne luovat kuulemma yhteisöllisyyttä. Minä -muodosta tuleekin Me -muoto. Kirjoittaminen voi yhdistää hengenheimolaisia, tuoda yksinäisiä persoonia yhteen.
Et siis ole täälläkään yksin. 12.3.2007 - 18.3.2007. Sivustolle ovat klikkautuneet eri kävijät mm.
Helsinki601756249342 143
Espoo602167246667 30
Kockby601831247589 19
Vanda603000248500 18
Otaniemi601894248358 13
San Diego327977-1171322 10
Hägersten593000179667 10
Seinäjoki628000228333 6
Kierlä604333225333 6
Rastaala602350247664 5
Lund557000131833 5
Mariehamn601000199500 5
Turku604500222833 5
Korttia606000256000 4
Vaasa631000216000 4
Lidingö593667181333 4
Pohjois-Haaga602253248853 4
2 kommenttia:
Multa ihan unohtu kysyä, että milloin me luetaankaan ne kirjoitukset? Mä en muista nyt sitäkään "sääntöä". Oliko meillä siihen mitään "sääntöä"?
KIITOS TODELLA PALJON SSK-SKK:sta!! Siis musta voitaisiin jotenkin jatkaakin... Jotain SSK-SKK-tapaamisisa.
TAI voitaisiin pitää SSK-SKK-kursseja sellaisille, jotka haluaisi oman SSK-SKK:n!!! Niinka kahviluentoja! Tai ...jotain.
Yhdyn täysin hnan kantaan, että vois jatkaa..
On jotenkin ontto ja tyhjä olo nyt kun jotain pitäis olla saatettuna loppuun, muttaKUN en mä tahtois.. Mä olen huono luopumaan mistään rakkaasta, kuten nyt SSK/SKKsta ja teidtä rakkaat..
Joten ei siis sanota, että tämä oli tässä vaan sanotaan että seuraavaan kertaan.. eikö?
Jospa siis jatkamme meidän piiriä/(lahkoa) aina silloin tällöin kokoontuen?
Täytyyhän meidän juhlistaa milloin mitäkin.. vaikkei olis edes sen aikakaan?!
Lähetä kommentti