Kun Jude kuuli että Elkkillä on ollut pulu-kohtaaminen - ensimmäinen kommentti oli: " ai, yrittikse vääntää siltä niskat nurin?" No arvaus ei ollut sinänsä henkisesti kaukana, koska sama ajatus käväisi myös Elkin(nykyinen metsästäjän avovaimo) itsensä mielessä. Ikävästi vain työkaverit halusivat pelastaa pulun poikasen.Mutta annetaanpa Elkin itse kertoa:
- Tapahtumapaikka: Kalevankatu 3 porttikongi
- uhri: pulun poikanen (on muuten harvinaista nähdä, sanoi kaupungin eläinlääkäri, ollaan siis melkein julkkiksia)
- asianosaiset: allekirjoittanut ja työkaveri sekä pulun poikasen isä ja äiti
- huolen aihe: pulun poikanen hengittää raskaasti, höyhenet ovat märät, ei liiku.
- ongelma: mitä tehdä? Itse koetin ehdottaa huoltomiehelle soittoa, joka nakkaisi kaverin jonnekin, mutta sain kuulla olevani eläintenmurhaaja..vaikka ainoastaan ajattelin päästää kaverin kärsimyksistään..
- ratkaisu: soitto pieneläinklinikalle - ei vastausta. soitto poliisille, jonka kautta yhteys kaupungin eläinlääkäriin, joka lupasi tulla hakemaan polon pulun pois.
- ratkaisuajatuksia ennen varsinaista ratkaisua: Jossakin vaiheessa suunniteltiin jo pulun ottamista laatikkoon (kuka ottaa, minne ottaa????) ja viemistä Viikin pieneläinklinikalle..mutta onneksi ei lähdetty siihen puuhasteluun, eläinlääkäri sanoi, että äiti ja isä pulut olisivat saattaneet käydä päälle, ja siitäkös riemu vasta urkenisi..
- tulos: pe 9.3. klo 16.08 pulun poikanen oli kadonnut/haettu/lentänyt (epätodennäköistä)
- loppukevennys ja hyvä mieli: pulun poikasen höyhenet olivat kuivanneet klo 15.00 mennessä! Hän selviää ehkä sittenkin!
- miinus: häntä jäivät ikävöimään puluvanhemmat, ellei sitten heitäkin otettu mukaan lääkärille..
- uhri: pulun poikanen (on muuten harvinaista nähdä, sanoi kaupungin eläinlääkäri, ollaan siis melkein julkkiksia)
- asianosaiset: allekirjoittanut ja työkaveri sekä pulun poikasen isä ja äiti
- huolen aihe: pulun poikanen hengittää raskaasti, höyhenet ovat märät, ei liiku.
- ongelma: mitä tehdä? Itse koetin ehdottaa huoltomiehelle soittoa, joka nakkaisi kaverin jonnekin, mutta sain kuulla olevani eläintenmurhaaja..vaikka ainoastaan ajattelin päästää kaverin kärsimyksistään..
- ratkaisu: soitto pieneläinklinikalle - ei vastausta. soitto poliisille, jonka kautta yhteys kaupungin eläinlääkäriin, joka lupasi tulla hakemaan polon pulun pois.
- ratkaisuajatuksia ennen varsinaista ratkaisua: Jossakin vaiheessa suunniteltiin jo pulun ottamista laatikkoon (kuka ottaa, minne ottaa????) ja viemistä Viikin pieneläinklinikalle..mutta onneksi ei lähdetty siihen puuhasteluun, eläinlääkäri sanoi, että äiti ja isä pulut olisivat saattaneet käydä päälle, ja siitäkös riemu vasta urkenisi..
- tulos: pe 9.3. klo 16.08 pulun poikanen oli kadonnut/haettu/lentänyt (epätodennäköistä)
- loppukevennys ja hyvä mieli: pulun poikasen höyhenet olivat kuivanneet klo 15.00 mennessä! Hän selviää ehkä sittenkin!
- miinus: häntä jäivät ikävöimään puluvanhemmat, ellei sitten heitäkin otettu mukaan lääkärille..
Ja kuka vielä sanoo, ettei meillä täällä kaupungissa ole luontokohtaamisia. Eikä tarvitse edes Animal Planettia, tai jotain muuta hc-kanavaa, jossa 400 kiloinen gepardi roikkuu aina 12 kiloisen bambin kimpussa. Joka ikisessä jaksossa.
6 kommenttia:
JEEE! Elämä voittaa! Vielä on toivoa maailmassa!!
Mä jo pelkäsin, ettei tota voisi edes lukea. Ja mua alkoi melkein itkettämään. Joskus ihmisen pitää eläimiä vähän auttaakin.
Nyt mä meen kuitenkin keittiöön kertomaan Jaakolle ja vähän pillaa. Ilosta.
Onneks Tyyppi tulee pian.. :D
Voiko tälle palstalle kertoa sen saman tarinan luontoystävän edellisestä pulukohtaamisesta, joka tapahtui Turussa? Kun hän pelkäsi pulujen pesivän hänen parvekkeellaan niin asia ratkaistiin niin että sinne kiedottiin aino kieppi kanaverkkoa. Jos pulut eivät voi ruokkia rakenteissa asuvaa poikastaan, mitä poikaselle pitkällä juoksulla käy?
AI KAUHEEEE!! Millaisia ihmisiä Turkkusessa oikein kasvaa?!?!
ps. Mä olen edelleen Yaki & Nuka kiellossa, jota on siis jatkunut 80-luvun puolivälistä ja muutenkaan eläinohjelmia ei suositella Hannalle.
Puluille vois syöttää samaa myrkkyä kuin rotillekin. Tai kertokaa mulle mitä hyvää kumpikaan noista luontokappaleista on koskaan teille tehnyt?
Eivät varmasti mitään. Muttei sudetkaan, karhutkaan, torakat, ketutkaan, peltohiiret, marsut, harakatkin kiusasivat Minna-kissaa...
Mutta rottakantakin kasvaa, kiitos ihmisen. Kun kaikessa älykkyydessämme olemme dorkia. Pulujenkin kanssa sama homma. Ja torakoiden. Ainakin siis Helsingissä.
Ja harva ihminenkään on minun eteeni kovasti hyvää tehnyt... Tai maailman skaalassa yleensä toisille ihmisille.
Lähetä kommentti