Viikon alkua..

Viikonloppu meni hujauksessa. As always. Suhteellinen ajankulun tuntuhan erottaa viikon ja viikonlopun toisistaan. Perjantai-ilta sujui susheillessa. Moukkana, olin isännästäni poiketen pukeutunut housuihin.. Onneksi sentään ymmärsin syödä todella paljon, mikä osoitttaa pelkästään kunnioitusta kokille..

La piti ottaa oikein kunnolla lepoa. Ei tarvinnut lähteä hyppimään päivällä mihinkään suuntaan kun syväunen tarve valloitti koko kehon. Mieletön tunne kun tietää, että univajetta on noin kolme vuotta ja viime lauantain aikana se taisi lyhentyä vuodella. Eläköön nukkuminen ja laatu-uni!

Euroviisut tuli seurattua espoossa samoilla mestoilla kuin viimekin vuonna. Illan puheenaiheeksi nousi Kantri-Helenan mahdollinen kuolema(sorry katri-helena mutta sä olit ollut vielä vedossa harjoituksissa mutta sut oli vaihdettu joulupukkiin, ja paikalla oli nähty ambulanssikin), ja toinen melko huvittava kohta oli kun seinän kokoisesta taulu-TV:stä alkoi tulvia viime vuoden viisuja. "Finland 12 points" . Vielä kun äänekkäämpi kisaisäntä jaksoi hihkua viime vuoden pisteiden jaon kohdalla, oli absurdipaketti rusettia vaille valmis.

Kuvat: äitienpäivä koivustelua ja bränikät tossut

Äitienpäivää sunnuntaille

Äitienpäiväksi pitää tietysti mennä Loimaalle. Siellä odottaa Mumme-isoäiti, pikku-äiti Lissu ja myös Isotäti Ulla lupasi tulla pyhäpäivän perunoille. Tässä ryhmässä olen pisin, 160 cm.
Oma runo pitää tietysti väsätä vaikka bussissa mutta tässä nyt Matti Kuorikosken onnittelut vuodelta 1993. Jos Loimaan äiti nyt lukee tätä niin kommenttilootaan voi tietysti aina käydä kirjoittamassa mikä on oman äitiyden mieleenpainuvin kohta..ja ehkä minkälaisia odotuksia on tuleville vuosille? Koska tämä palsta on hyvin osallistuva ja syviä tuntojakin koskettava, niin ihan reilusti voi kertoa kuinka monta kertaa on kaduttanut minäkin vuotena, ja oliko yllätys että oma lapsi sittenkin oppi lukemaan ja ajamaan polkupyörällä, viettämästään keskoskaappiajastaan huolimatta..

ONNEA ÄIDEILLE KAUTTA MAAILMAN
Kirjoittanut Matti Kuorikoski

Jos väittäisin, - olet äideistä parhain
miten väärin mä tekisinkään.
Äitimme opimme tuntemaan varhain,
miks’ yhtä vain ylistämään.
Me
vietämme tänään äitienpäivää,
tää päivä äideille on.
Olla ei saisi
surunhäivää,
mut’ joku on onneton!
Äitejä kun on monissa maissa
pommien sateessa.
Pakolaisina maailmassa
ja lapsia kateissa.

Onnea äideille kautta maailman!

Sanatko tyhjiä nuo?
Turvallisuutta on äiti ilman,
kun sota pelkoa tuo.
Täällä on kaunis
kevät meillä
ja juhlamielemme tää.
Juhlaa ei ole äideillä heillä,
päivät kun peljättää.

Maailman Äidit Onnea teille!
Nyt me
tiedämme sen,
rakkaita kaikki olette meille,
siks’ muutamme huomisen:
Äitien puolesta julmuutta vastaan,
ei yksikään äiti saa menettää
lastaan,
ei itkeä, pelätä, paeta mitään,
Äitienpäivänä lännestä - itään!

Julkaistu Nurmijärven Sanomissa 7.5.1993

Viherpeukalo hehkuttaa

Omaa vanhenemistaan ei voi estää. Sen huomaa myös siitä, että alkaa tuijotella kotinsa kasveja säännöllisesti, ja pakottaa myös paikalle eksyvät satunnaiset vieraat tuijottamaan niitä. Hyvä näin, koska käsityötaidot jäivät lähetysvaiheessa lastauslaiturille, niin onpa edes jotain "perinteisesti naisellisempaa" aihealuetta, johon viitata(ettei tule kriisiä).

Kyse on siis taas orkideastani, joka vihdoin on päässyt yli mökötyksestään ja päättänyt alkaa kukkia. Eikä pätkääkään liian aikaisin. Kukkiva orkideahan on esteellisyyden huipentumia...kun taas kukkansa tiputtanut "tikkulehti"-hykermä näyttää pelkästään surkealta ikkunalla, joten toivotan tämän muutoksen lämpimästi tervetulleeksi.

Toisaalta, suhteellisuuden tajuni palautui nopeasti kun käväisin sivuilla Orkidea.fi. Ainakaan vielä ei ole suunnitteilla kesäksi orkideamatkaa. Mutta enpä ole myöskään kastellut kukkaani luonnonvedellä! Kuvat maanantailta ja tänään.

Aiheesta myös täällä: Kotipuutarhuri

Niin euroviisuja, niin euroviisuja

Eilen piti vielä ehtiä juden kanssa juosten Hartwallille henki kurkussa, että ehtiikö vai eikö ehdi. Ja taas ehti! Euroviisut lyhyesti: pitkiä jalkoja, lyhyitä hameita, tuli lieskoja, hemmetisti tanssijoita, joista osa unohti, että on taustatanssija. Jaana Pelkosesta tulee aikuisena vielä ihan ammattilaisjuontaja, ja Mikko Leppilampikin pärjäsi ihan..ookoo..kunhan nyt muistaa että kaveri on kuitenkin ammatiltaan näyttelijä, ja euroviisut ovat vain viihdettä. Eikä tarvinnut hävetä, hirveesti. Ohjaus tuntui sujuvan, kuvaus näytti hyvältä, eivätkä ne paljon pelätyt suomipostikortitkaan olleet ihan niin järkyttäviä, kuin olisi voinut kuvitella. Onhan tämä sentään puujalkavitsien vuosi. Luonnollisesti olimme kaulapitkänä aina kuin kamera vilahti läheltäkään, joten toivottavasti keväthehku näkyy tänään illalla myös valtakunnantelevisiossa. (kyllä, pidin paidan päällä)

Kiitos Hnnalle lipuista ja hienoista ESCruusukkeista..näytettiin kuulemma ihan "muotovalioilta".

Asiallinen meininki

Kun päivä alkaa hyvin, sitä voi myös jatkaa samalla tavalla. Tänään tuli kyllä vedettyä ehkä työhistorian hehkein hetki, kun sisäisessä yhteispalaverissa vetäisin paitani pois - vahingossa!
(VOI SATTUA IHAN KELLE TAHANSA)
Viikkopalaverin alkajaisiksi työkaverit halusivat lahjoittaa projektinvetäjälleen ihanan, Siwasta ostetun Lihansyöjä -T-paidan, ja pitihän sitä sitten kokeilla. Alla pitkähihainen musta paita, lahja-T-paita siihen päälle..ja eikun kokeilemaan. Hyvin istui ja ilo oli korkeimmillaan.
Siinä sitten käytiin projektit ja hommat läpi, ja ajattelin ottaa välipaidan pois päältä ja laittaa päällä olleen puoliksi riisutun paitamekon päälle. Tässä tarinassa tuntuu olevan paljon riisuutumista mutta livenä se näytti ihan säädylliseltä, kunnes:
kiskaisinkin samaan menoon sen alimmaisenkin paidan pois päätä!!!
"Ohhoh, sähän sitten ajattelin ottaa pois kaikki kerralla" (OHHOH - indeed!!)
(onni onnettomuudessa, että reippaana kerrospukeutujana, alla oli vielä narutoppi, joka nyt kuitenkaan ei ollut aivan yhtä peittävä kuin esim. alkuperäinen ohut pitkähihainen paita..itseasiassa lähellekään..) Mutta mitäs siinä.. tyynen rauhallisena vain käärimään paitaa mytystä ja pukeutumaan. Aikuisiahan tässä kaikki ollaan, ja ihan tuttuja keskenämme. Ja turha siinä sitten enää on änkyttää kun on jo kiskassut paitansa pois...
Huolestuttavinta tässä koko episodissa oli se, että kaikki miespuoliset työkaverit tuijottivat seiniä. Pitäisikö tästä vetää joku johtopäätös??

Palveluammatin rasitukset

Bussikortti tippui eilen. Kannattaako sitä säilyttää tyttömäisesti takataskussa. Ei kannata. Johan tässä on vuotta kulunutkin. Noh, niitähän saa uusia, ja "vois sattuu ihan kelle vaan". Tämän aamun bussikuskille olikin sitten elämää suurempi rangaistus odottaa kun maksoin kertamaksun kolikoilla. Suomessa on eurot. Euroissa on paljon kolikoita. Bussissa voi maksaa käteisellä. Kuskin ammatti on minimaaliselta osaltaan palveluammatti. Kuljetettavana on ihmisiä. Valitettavasti. Tämä suomen rasittunein, bussi 14:n kuski jäi tuijottamaan mielenosoituksellisesti ikkunasta ulos, piti bussin ovea auki, eikä lähtenyt liikkeelle, nojasi valtavassa etukenossa kyynärpäihinsä ohjauspyörän yläpuolelle ja säteili käsittämätöntä ylenkatsetta toimitustani kohtaan, joka siis kesti ainakin parikymmentä sekuntia. Artikuloin kiitokseni selkeästi.

Bussikuskeista.

Tervetuloa Tyttö!

Onnea ponnea espooseen! Tyttöhän sieltä tuli ja perhe voi hyvin. Yöllä piti hätkähdellä hereille, tsekkaamaan puhelinta, josko olisi viestiä tullut mutta aamusella tuli ilahduttava tietto että kaikki sujunut hyvin. Tervetuloa pikkuneiti!

Mistä on pienet tytöt tehty
Mistä on pienet tytöt tehty?Sokerista, kukkasista,inkivääristä,
kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty.
Mistä on pienet pojat
tehty?Etanoista,
sammakoista,koiran häntätupsukoista. Niistä on pienet pojat
tehty.

Tanskalainen kansanloru, suom. Kirsi Kunnas

Jännittäviä aikoja

Juuri vasta Pet kuoriutui, orkidea ikkunalaudalla on ihan viittä vaille valmis puhkeamaan täyteen loistoonsa, ja nyt odotetaan todella jännittäviä uutisia Espoosta! Toista SSK/SKK -tulokasta ollaan jo ihan odottamalla odotettu ja tänään saatiin vihdoin hommaan vauhtia.
Mutta mikä siinä onkin, että ei keksi mitään järkevää sanottavaa, silloin kun sitä eniten kaivattaisiin? Huutelee vain kaikkia älyttömyyksiä kaiutinpuhelimen kautta, ja aavistuksenomaisesti tajuaa kuullostavansa täysin ääliömäiseltä, mutta siitä intoutuneena lisää volyymia ja vauhtia. Kai sitä vain toivoo, että tunnelma korvaa sisällön. (Tsemppiäääääää!!!)
Tänään tuli käytyä myös virkistämässä muistia, miltä salilla näyttää sisältä päin. Sunnuntaina tuntui että ego mahtunut enää kroppaan, ja kropasta tuntui ettei se mahtunut egon haluamiin vaatteisiin, joten soppa oli valmis. Ainoa rationaalinen vaihtoehto oli lähteä bodypumppiin "keskustelemaan" asiasta. Ja "hauskaa" oli. Rauta nousi ja musa huusi. Tai mistä mä tiedän, koska joka ikinen solu jotui keskittymään minimaaliseen hengittämiseen ja rimaa heilauttavaan suoritukseen. (ne supersuorittajat siellä varmaan douppaavat..)
Haltioituneena omasta suorituksestamme, ja siitä että olimme ylipäätään hengissä, käveltiin toisen "jumppapirkon" kanssa sateessa kotiin päin ja päiviteltiin nykymaailman menoa. Päädyttiin myös siihen tulokseen, että oikeastaan nuo naisten seksivirheet pitäisi määritellä uudelleen. Naisen pääSeksiVirhehän on se että nainen antaa itsensä olettaa, että seksi on tasa-arvoinen, kahden välinen yhteinen asia, eikä mikään "antamis"-juttu. Kyllä se siskot on vaan niin että mies valloittaa, nainen antautuu, on syytä esittää tavoiteltavaa mutta ei helppoa, olla kiinnostava ja salaperäinen mutta ei vaikea ja epämääräinen. Älä ole avuton tyhjäpää mutta ole silti sopivassa määrin apua ja selityksiä tarvitseva. Tukeudu ja turvaa mutta älä missään tapauksessa roiku! Ole sitoutunut mutta älä takertuva. Anna tilaa mutta ole kiinnostunut kumppannillesi tärkeistä asioista. Anna seksiä kun sitä partnerisi sitä tarvii. Innostu nopeasti ja tarvittaessa, kaikki sitä eivät toki vaadi. Keskity aivoillasi orgasmiisi, äläkä rasita sillä miestäsi. (hmmm..sitä vain välillä ihmettelee miten edelleen voi olla vapaana...) Mutta muista myös että jätesäkki ei ole kuulemma kaunis alusasuna..(luulisin että niitäkin kuvia on netti täynnä) ja että mies on herkkä ja tunteva, eikä mikään pattereilla toimiva kone!

BoogieWoogiereggaerock`nrollman

Martti oli taas vedossa. Samoin yleisö. Erityismaininta eräillekin naisille jotka olivat pitkästä aikaa edukseen. Sitä se vappu teettää.. Ihan sitä ehti kulmakarvoja nostelemaan kanssa kuuntelijoille, jotka niin amatöörimäisesti heiluivat ikävästi ja olivat ihan humaltuneina viihdepaikalla.
Martilla oli paljon sanomaa. Aikuisesta miehestä, masennuksesta, työpaikkafiiliksestä ja railakkaasta menosta, jonka Martti pystyy tiivistämään niin nasevasti sanoituksiinsa. Mutta maikkiksen kanssa virnisteltiin niin Boogiewoogiereggaerock`nrollmiehen aikana kuin Tein sen mihin näillä lahjoilla pystyy kappaleen aikana:
" tein sen mihin näillä lahjoilla pystyy... en yhtään enempää, - nyt tuulelta kysyn; miltä kuullostaa..mun keissi tää.."
Se on vähän kuin: " Sillä mennään mitä on " Usein on menty ja välillä yllättävän pitkällekin.

Ja häivähdys kotikulmilta

Kolumni

5.5.2007
Loimaalaisittain korostaen
Lämmin ja rauhallinen naisääni vastaa puhelimeen: Sibelius Akatemia, Sibelius Akademiin. Esittelen itseni, pyydän henkilöä ja keskus yhdistää viipymättä, mutta keskusneidin äänessä on jotenkin tuttu sointi, se jää vaivaamaan.

---

ALOITTAESSANI aikanaan 60-luvun puolessa välissä työni Yleisradion Nuorten radiossa vanhempi toimittajaystäväni Vappu Tolvanen neuvoi minulle, että keskuksen kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä.
– He kun tuntevat sinut, niin he ottavat asiasi omakseen ja aina löytyy haluamasi henkilö, Vappu opasti.
Niinpä marssimme Vapun kanssa Fabianinkadun kolmanteen kerrokseen, missä Yleisradion puhelinkeskus tuolloin sijaitsi. Olin käynyt alakerran leipomoliikkeen kautta hakemassa pussillisen vastaleivottuja kampaviinereitä, jotka olivat niin tuoreita, että mansikkahillo saumoista vielä tirisi. Portaikkoon jäi kodikas kardemumman tuoksuvana.
Pian istuimme puhelinkeskuksen sivupöydän ääressä vapaana olevan keskusneidin kanssa, rupattelimme mukavia, joimme kahvia ja söimme kampaviinereitä. Niitä oli sopivasti jokaiselle keskusneidille, kunhan vuorollaan ehtivät kahvitauolle.

---

NIIN että mikä siinä Sibelius Akatemia, Sibelius Akademin -vastauksessa oli tuttua? Ensin mieleeni tulivat keskikoulun ruotsinopettajani Pirkko Kuortin kasvot. Sitten kuulin itseni jankkaamassa ruotsinkielen taivutusmuotoja. Nyt välähti! Keskusneiti lausui nimen ruotsinkielisen loppuosan loimaalaisella korostuksella!
Olen nykyisin tutkijana Sibelius Akatemiassa, joka sijaitsee muutaman askeleen päässä kotoani Töölössä. Kysyin akatemian laitosmestarilta, missä keskus on? Ajatus oli, että kävisin näyttämässä naamani. Hän vastasi, että puhelinkeskus on Loimaalla
Soitin vielä varmuudeksi keskukseen. Se oli juuri niitä aikoja, kun Sonera ulkoisti osan loimaalaissieluista Manpowerille. Halusin vain varmistaa, että minun keskukseni jatkaa Loimaalla.
– Täällä me istutaan entisen Loimaan Seudun Puhelimen talon toisessa kerroksessa, keskusneiti vastasi. Hänen mukaansa ulkoistaminen koski toista osaa Soneran toimintoja. Huokasin helpotuksesta.

---

TÄMÄ maailma on mennyt niin kummalliseksi, paikka ja etäisyys menettävät merkityksensä. Minua entisenä loimaalaisena tietenkin viehättää, että helsinkiläisen työpaikkani keskus on juuri Loimaalla. Se on tuttua ja turvallista. Mutta asioilla on toinenkin puolensa.
Kun tuottavuuden tavoittelussa työpaikkoja keskitetään, siirrellään, ulkoistetaan ja lopetetaan, joutuu siinä tavallinen työntekijä koville. Eräänä kauniina aamuna vain ilmoitetaan puolelle sataa ihmistä, että nyt teidät on myyty toiselle firmalle, niin kuin kävi Loimaalla helmikuussa. Ja sitten ostaja pyrkii puliveivaamaan itsensä irti koko joukosta. Ei se ole reilua.

---

Kirjoittaja on pitkän linjan radiolainen, valt. tri.
Pentti Kemppainen

Olen huijannut vain hiukan

Koska koko viikko on mennyt hyvin epäkulttuurillisissa merkeissä, alusta loppuun saakka, on aika nostaa teennäisesti hetkeksi tasoa ja tehdä runoilijaesittely.
Sain muutama vuosi sitten Sanna Karlströmin runokirjan Taivaan mittakaava läksiäislahjaksi entiseltä työkaveriltani. Enkä meinannut tajuta. Halusin. Yritin. Mutta en vain saannut kiinni. Tavattiin kirjaa porukallakin mutta ei vaan oikein ajatus kirkastunut. Mutta kun hän sitten itse luki omia runojaan ääneen Huvilateltassa edelliskesänä, palaset loksahtivat kohdalleen ja teksti alkoi avautua. Sillä tavalla kuin se nyt subjektiivisesti kenenkin pään sisällä avautuu..

Nyt kun näin että palkitulle esikoiskirjalle on tullut jatkoa, piti uteliaana kurkistaa toistuuko sama prosessi mutta nyt teksti tuntui heti helpommin lähestyttävämmältä ja kirja lähti viime lauantaina Akateemisesta mukaan.

Runollista viikonloppua! Sanna Karlstöm, kirjasta Päivänvalossa:

Olen huijannut vain hiukan.
Joinakin päivinä voimia ei ole, ei sitä
kukaan usko,
on vain napitettava takki
ja mentävä ihmisten eteen, näytettävä niille,
voit tehdä mitä ikinä tahdot, ja kaiken ne tahtovat,
vähän ylimääräistä,
tuntematta häpeää, tuoksua kukalta.”

Lisää ja Enemmän täältä.

Perjantai ja väsyttää silti

Väsyttää aivan törkeästi. Varmaan Vapun jälkeinen jet lag iskee vasta nyt. Yöllä ei tullut nukuttua yhtään. Epäilin jopa täysikuuta. Tuli vaihdettua tyynyä, kylkeä, asentoa, peiton alla, peiton päällä(kyllä, puhun edelleen nukkumisesta), puoliksi sekä että ja vähän sinne päin mutta mikään ei auttanut. Pyöriminen vain jatkui ja jatkui.. Lopputuloksena järjetön henkilökohtainen loukkaantuminen siitä, että kello yleensäkin soi juuri kun on löytänyt sen hyvän asennon ja olisi alkanut nukuttaa. Mikäköhän siinä on, että kello 7 jälkeen alkaisi olla rentoutunut ja valmis niihin pitkiin ja hyviin uniin.. Mutta ei oltu nukuttu hyvin espoossa tai pasilassakaan. Mites muualla?
Kuva: Tate museon Gothic Nightmares sivulta

Pet kasvaa!

Pet vaihdettiin tänään jo neljänteen astiaansa. Nyt nähdäksemme on Petin aika olla suht kuivilla. Kaverilla on lievähkö takakeno, ja pää jokseenkin isohko muuhun vartaloon verrattuna, mutta niin se on monella muullakin täällä älykkyyskeskuksessa. Pian pitänee järjestää ristiäiset..

Jatketaan aiheesta

Kun kerran hyvään aiheeseen päästiin, niin jatketaanhan siitä vielä tovi. Olin jo pohtimassa noita Heusalan teesejä, ja sitä, mistä nämä naisten virheet johtuvat, sillä eihän meistä kukaan halua olla vetelä lahna mustassa jätesäkissä mutta törmäsin toiseen riemastuttavaan mielipidevaikuttajaan, josta siis alempana.

3. Miksi miehen pitäisi tietää g-piste....
Miksi tosiaankaan? Pitääkö sitä edelleenkin kysyä? Ja hyvänen aika, jos naiset vielä pitävät penistä väärin, niin eikö yhdellä suomen suosituimmalla "naissaitilla" olisi ollut aika kertoa naisille miten sitä penistä pidetään oikein?!! Kysyy todellakin epätietoinen..
4. Kikkakuutosella ei saa orgasmia naiselle.
Hemmetin Heusala kun meni paljastamaan sen. Mielelläni olisin kyllä kokeillut useammankin kerran kikkakuutosta, ja vaikka viitostakin mutta eihän sitä nyt kukaan enää ehdota kun on kerrottu että naisen pitää itse ottaa vastuu orgasmistaan ja asennoitua oikein! Siitä sitten vaan tytöt asennoitumaan!

Mutta lisää miehisiä aatoksia:
Rakkaudesta!
”Mitäs vittua se on?”, kysyi vanhapoika, kun häneltä kysyttiin, onko hän koskaan ollut rakastunut.
Rakkaus, rakastaminen ja etenkin rakastelu ovat todella elämisen arvoisia asioita, sanokoot vanhat pojat mitä tahansa.
Mies, joka ei ole koskaan ollut edes ihastunut, puhumattakaan kunnon rakastelusta naisen kanssa, on jäänyt paljosta paitsi.
Elämässä ei ole mitään niin mahtavaa, kuin ihastuminen ja varsinkin se, kun huomaa sen olevan molemminpuolista.
Ihastusvaihe on kuitenkin vasta rakkauden esileikkiä. Suurimmat tunnemyrskyt ovat vielä edessäpäin ja ensimmäiset yhteiset yöt syventävät suhteen rakkaudeksi tai sitten järkytykseksi. Voihan olla, että partneri kärsii ennenaikaisesta siemensyöksystä. Jos näin käy, on miehen ehkä paras lähteä eka aktin jälkeen viemään viikinkilottoa ja hävitä saman tien.
Tosiasia on kuitenkin, että kunnon lemmenyön jälkeen ”oikea” nainen on yleensä myyty. Kunnon lemmenyö käsittää 7-15 aktia, jotka kestävät puolesta tunnista tuntiin. Monesti avioliittoja perustetaan kahden hätäisen aktin varaan, mutta ne eivät yleensä kestä montaa vuotta. Nyrkkisääntönä voidaan pitää 6 pitkää aktia, sillä rupeaa avioliitto kestämään just ja just. Yhden aktin miehistä tulee yleensä kiertopalkintoja ja he kiertävät loppuikänsä tanssilavoja etsien muijaa, jolle riittää yksi ainoa ja hieman hätäinen akti.
Rakkaussuhteen alussa kumpikin nauttii jo eka työnnöistä. Suhteen loppupuolella vain mies nauttii ja vain viimeisistä työnnöistä.
Suhteen alussahan naista panettaa joka päivä ihan loputtomasti. Naisilla suorastaan karkaa mopo käsistä, mutta yhteiselon jatkuessa mopo käynnistyy aina vain huonommin ja lopulta ei enää ollenkaan.
Mikä ihme saa ihanan munahaukan muuttumaan mielettömäksi pihtariksi. Minä henkilökohtaisesti kannatan pihtareille lobotomialeikkausta , jos ei kerran kiinnosta seksi ollenkaan, niin huolehditaan yhdessä siitä, ettei tule kiinnostamaan jatkossakaan.....:) ))

Vappulukemiseksi - naisten bad mokat

Eräänkin miehen sivuilta löysin mahtavan lukuvinkin! Jos Vappuna tuleekin jäätyä kotiin läpimään neljän seinän sisälle ja ylimääräistä tiedonnälkää riittää, niin eikun klikkailemaan!
Netti on siitä mahtava väline, että kuka tahansa voi olla minkä tahansa alan asiantuntija, jakaa tietouttaan laaja-alaisellekin yleisölle. Etenkin seksistä, mistäs muusta. Tästä tulikin mieleeni, että olenpa yllättynyt ettei kukaan ole tarttunut ilmaisen neuvonnan palvelu tarjoukseeni. Kummallista. Hyvät neuvothan ovat kalliita!
No men mutta. Asiaan. Jossain vaiheessa tälläkin forumilla on mietitty, että miksi suomalainen mies on kriisissä.. Nyt syy on selviämässä..Naiset tekevät järkyttäviä seksivirheitä. Kyllä! Seksivirheitä! Mutta ei huolta, nyt hyvät siskot on mahdollista ottaa opiksi ja olla virheetön seksikumppani. (tai sitten harrastaa kyseistä toimintaa miehen kanssa, joka ei näe partneriaan lahnana..)

Naisten yleisimmät - ja vakavat - seksivirheet

On niin aika.

On niin aika. Astua aurinkoon.
Riisua ja riisutua.
Ottaa värit
kiiltävästä kuvastosta.
Nauraa haastavasti. Kopauttaa korolla ilakoiden
tammilattiaan.
Antaa auringon paistaa kaulakuoppaan.
Irrottaa sokka.
Avata aistit.
Ohjata virta uomastaan vallattomaan kujeiluun.
***

Hyvää vaihtuvaa vuodenaikaa ja entistä Työväenjuhlaa!

Onko meillä ennakkoluuloja?

Viron tilanne, ja muutama muukin seikka sai ajattelemaan ennakkoluuloja ja suvaitsevaisuutta. Haluaisin olla ennakkoluuloton ja suvaitsevainen ihminen. Hyvän itsetuntemuksen ja realistisen asenteeni vuoksi, pelkään kuitenkin että arkitodellisuus ei ole aivan niin ruusuinen kuin toivoisin sen olevan.
On helppo olla suvaitsevainen kaukaa. On vaivatonta arvostaa, pitää, kunnioittaa ja hyväksyä, jos näitä tunteita ei ravisteta arjessa. Ihannekuvien rakentaminen ja niiden ylläpitäminen on helppoa jos ne eivät kohtaa todellisuuden kanssa. Haluamme myös mielellään olla oikeassa ja toteuttaa elämäntapaa joka on "oikea". Silloin toisenlaista kulttuuria, elämäntapaa tai arvoja edustavat ihmiset koettelevat suvaitsevaisuutta ja hyväksyntää. Hehän edustavat "väärää" elämää ja saattavat näin myös olla pikkuisena kivenä "täydellisen yhteiskunnan muodostumisen" kengässä.
Ennakkoluuloja voi olla monia asioita kohtaan. Toisia ihmisiä, ruokaa, tapahtumia, asioita kohtaan..Silloin kun asioihin on yksinkertainen ja vaivaton ratkaisu, on helppo olla suvaitsevaisempi tai rikkoa ennakkoluulojaan. Mutta kun asiat ja niiden ymmärtäminen vaativat heräämistä ja henkilökohtaista osallistumista, vaatii se ihmiseltä jo perustavanlaatuisten päämääräarvojen uudelleen miettimistä, ja se on vaivalloista!
Välinpitämättömyys ja tuomitseminen on vaivattovampaa kuin oman mielensä, elämänsä ja arvojensa avaaminen ennakkoluulojensa voittamiseksi.

Ja Martti Servo ja Napander gaalailee Tavastialla

Martilla on ollut aina erityinen tila tietyn ystäväpiirimme sydämissä. Ja usein siihen Martti-piiriin on myös päässyt/joutunut ihan vapaaehtoisesti vastentahtoaankin. Itse inhosin ensin marttia aktiivisesti mutta tehokkaan aivopesun ja pakkosoiton jälkeen aloin ymmärtämään, että vika olikin asenteessani eikä missään nimessä martissa! Musta Viikonloppu biisiä voi ihan hyvin soittaa työpaikalla joka perjantai(siitä huolimatta, että joka kerta kiellettäisiin).. Marttyyrin aika on mukava silloin jos tunnelma on muuttumassa liian kireäksi ja sellaista tilannetta ei olekaan, ettei Sauna biisi toisi hetkeen rehtiä ja välitöntä tunnelmaa.
Alla olevasta linkistä nyt sitten vaan kuuntelemaan uutta: On kivaa olla tyttö -kappaletta! http://www.myspace.com/marttiservojanapander
Ja keikalle pe 4.5. Tavastialle!

Ojosia Espoossa

Ojos de Brujo oli pitkälti odotusten mukainen. Flamenco vaikutteista hip hoppia.. tai omalta kantiltani katsottuna..hip hop vaikutteista flamencoa. Joka tapauksessa yleisö oli sekaisin ja keikka olisi mennyt myös tapautuskerhon vuositapaamisesta. Rytmiä ja iiseilyä.
Mutta meinasi tulla pitkästä aikaa oikein iso riita. Mokkatakki espoolainen olisi napannut yhden drinksun liikaa ja luuli että ollaan Ankkarockissa. Ei oltu. Vaikka koko heidän porukkansa näytti siltä että ovat ehkä kaikenkaikkiaan erittäin väärässä paikassa, erittäin väärään aikaan. Eräskin nainen sanoi ensin nätisti koko porukalle että tyypin voisi viedä hevon*piip* ja kun sitten tyypit ilmeistyivät bumerangina takaisin, oli pakko ystävällisesti sanoa uudestaan että ihan jossain muualla olisi varmasti tilaa enemmän. Siitähän se riemu repesi. Ja kun lastentarhalaisen älyllä varustettu farkkutakki jurpo alkaa lässyttämään, siinä pitkäpinnaisemmallakin olla sosiaaliset taidot koetuksella.(sunnuntai hesarilla vakuuttava napautus takaraivoon olisi ollut aivan liian lievä reaktio)
Mutta jumankauta mikä nainen!! Ihan järjetön yllätys kun flamencotanssija päätti ystävällisesti näyttää miten tehdään jotain teknisesti täydellisesti mutta samalla karismaattisen vahvan viehättävästi.
Tuijotin suu auki täsmällisiä, napakoita askeleita, lavan haltuun ottoa, nöyryyttä, vahvuutta, helposti lähestyttävyyttä, taitoa, härkätaistelijamaista uhmaa, ja kuitenkin todella pehmeää ja lämmintä säteilyä yleisölle. Huh! Kokoonpano tulee juhlaviikoille, suosittelen.

Day 4 - ja viikonloppu edessä!

Kaamea totuus iskeytyi vasta nyt tajuntaan, viikonloppu edessä ja Pet pitää jättää Älykkyyskeskukseen! Miten se pärjää? Mitä sille tapahtuu? Mitä jos se ei ookaan täällä enää maanantaina?!

Ja onko se nyt sitten kuoriutunut? Vai siis vasta kun se kuoriutunut "kokonaan". Ja mikä se iteseasiassa on?? Hirvee vastuuhan tässä on päällä ja ekakertalaisen tietämättömyys kalvaa.. Ohjeissa, jotka heitettiin pois jo ekana päivänä, kuulemma luki(ehkä), että Pet jatkaa kasvamistaan vielä kuoriutumisensa jälkeenkin.

Mä en nyt pohjusta tätä linkkivinkkiä millään muulla tavalla kuin että MÄ en tätä löytänyt tai etsinyt vaan tuli ihan pyytämättä mesevinkkinä miespuoliselta lukijalta.. " Mutku mä oon mies "

Oliko siinä sitten alitajuista ajatusta jakaa tätä viestiä muille lajitovereille tämän forumin kautta..

Lare laimee

Voihan lauravoutilainen ja Normipäivä. Löydettiinpä eilen itsemme Luxista. Sinänsä jo yllätys mutta toinen yllätys oli, että siellä oli esiintymistä itse Lare Laura Voutilainen, ja pitihän siellä sitten sen verran sinnitellä, että näkisi miten Lare nykyään vetää. Eikä se oikein vetänyt. Laimee ja etäinen. Ikävää nyt tällä tavalla arvostella mutta on se sääli. Sen sijaan eräidenkin naisten däncemuuvit oli taas sitä luokkaa, ettei oikein tiedä pitäisikö aktiivisesti yrittää unohtaa vai sittenkin muistaa, jos vaikka seuraavalla kerralla voisi tanssia jossain muualla kuin hassun hauskasti ravintolan käytävillä... Tosin vahva huhu liikkuu että muutakin jengiä on ollut liikenteessä, ja muka oikein kiskomassa! Hyvähän se on siellä tekstareiden takana elvistellä kun se ei ole sitä mitä viimeksi ollaan nähty. Todisteita odotellessa..

Mutta onneksi pääsee tänään katsomaan Ojos de Brujoa vielä April Jazziin niin ei tarvi lopettaa keulimista tähän.
Ja hei, tänään Limbossa lanseerataan IHQU eurovisionqueen -mallisto by Hna ja Make!!!

Alkaa melkein jo pelottaa... Day 3.

Tänään piti vaihtaa Pet isompaan astiaan mutta ei siihen oikein voikaan koskea.. Pet alkaa muotoutua ja jopa tuijottaa sieltä veden alta. Ehkä on hyvä, että Pet on täällä töissä eikä kotona..

Ja pimeys saapui. Ehkä.

Verhot. Mikä ihana ylellisyys. Ehkä. Siis ei tiedä vielä kun ei ole ollut aamua. Mutta siis keskimääräisesti prosessi oli onnistunut. Paljon onnistuneempi kuin se olisi ollut parisuhteessa miehen kanssa. Verhojen hankkiminen olisi kiinnostanut kumpaakin yhtä vähän, verhojen ostaminen olisi kiinnostanut kumpaakin yhtä vähän, verhojen asentaminen olisi kiinnostanut kumpaakin yhtä vähän..ja kummankin naaman näkeminen olisi kiinnostanut prosessin aikana aivan yhtä vähän...
Nyt tuli kivasti apua, kukaan ei valittanut, kaikki oli reippaita, kaikilla oli hyvä mieli, kaikki oli lopputulokseen tyytyväisiä ja kenenkään ei tarvi asua yhdessä mahdollisten pienten epäkohtien kanssa; kuten esim. 10 senttiä liian lyhyiden verhojen...
No siis kaikkea pientä sattui. Verhoja ei voinut ottaa ekalla kerralla, kun todellisuus mittasuhteista hämärtyi ja ne piti hakea uudestaan..porakone piti hakea autosta pari kertaa, ei ollut ruuveja, proppukin meinasi kadota ja alkoholikin loppu kesken...mutta odotuksista huolimatta..verhot on ikkunassa, joten ei niitä enää tarvi pestä. Antaa kevätauringon vain paistaa! Eläköön pimeys!!

Jos vaikka nettineuvojaksi..

Odottaessani Verhoasennpus-palveua eksyin surffaamaan netissä..mikä sinänsä on turhauttavaa, koska en tiedä mitään hyvää mestaa missä hengailla, joten on pakko vain tyytyä blogittamaan, josta aasinsiltana tulikin mieleeni, että pitäisikö sittenkin alkaa nettineuvojaksi, koska itsellähän on aina ne parhaimmat ja oikeat vastaukset:

Asia tuli varsinaisesti mieleen kun ruudulle pamahti oheinen kysymys IL:n nettikysymyksistä Tohtorille: Miten voisin oppia pitämään lenkkeilystä? Raahaudun joka kevät pururadalle, mutta intoni lopahtaa aina muutaman juoksulenkin jälkeen. Kuntoilustani on tullut jo yleinen vitsi perheessämme. Riikka

Johon nettiTohtorin sijaan Norppa voisi vastata alkuperäisestä poiketen:

" Hei Riikka, et mitenkään. Lenkkeily on tyhmää, jalkasi kipeytyvät, koet jatkuvaa huonoa omaatuntoa, joku juoksee kuitenkin lujempaa, Unohda pururata, hanki itsellesi mies joka viihtyy sohvalla, tehkää yhdessä hyvää ruokaa ja kutsukaa myös perheenne nauttimaan yhdessäolosta ja laatuajasta. Voit myös vaihtaa perhettä tai aloittaa blogittamisen, niin kuin moni muu lenkkeilyä välttelevä.

Ehkäpä sitä vois ihan elättää itsensä noilla vastauksilla..eli tänne vaan laittamaan kysymyksiä! Eka vastaus on ilmainen.
Mut mitä mä löysinkään! Päivän linkkivinkki: "Parasta miehelle!" Miehen Tyyli. Ole elinvoimainen ja rohkeasti rehellinen. (ja käytä hugo bossia..)

Jännitys tiivistyy..

Älykkyyskeskus on innoissaan. Pet on todellakin kuoriutumassa. Tänään sille lisättiin vettä ja pohdittiin missä vaiheessa se pitää vaihtaa isompaan astiaan. Mukavaa, että ilmassa on odotuksen tuntua.

Munasta kuoriutuu...?

Koska ajatukset pyörivät, hämmästyttävää kyllä, työn ympärillä, pieni väläys täältä Älykkyyskeskuksesta. Meillä on lasissa kasvamassa "Pet". Nyt on mukava tulla töihin kun töissä odottaa kaveri kuoriutumista! (se kuoriutuu kahdessa päivässä, eikä sitä saa nielaista - ikä yli 3 v. suositus)

Ja menin koomapäissäni soittamaan myös erään oppilaitoksen opinto-ohjaajalle, koska eräänkin naisen erikoistumisopinnot laitettiin vuosi sitten vähän jäähylle. Vastaanotto ei ollut niin innostunut ja lämmin kuin olisi odottanut, koska siellä on muidenkin asioita hoidettavana..(miten muka voi olla?) Mutta asiaan kuulemma palataan vielä. Rehellisesti sanoen en tiedä olisinko niin hirveän pahoillani koko sydämestäni, jos vaikka jollain ihmeellä opinto-oikeuteni olisi myyty vähiten tarjoavalle..mutta ainahan sitä voi tehdä näennäisiä ryhtiliikkeitä.

Voi tuliaisia sentään!

Flip flop -sukat ja Don Simon sangriaa. Elämä hymyilee. Maikkis tuli perhelomalta espanjasta.
Ja illalla asennetaan superpalveluna kotiovelle kuljetetut verhot. " kun ei nyt vaan sattuis mitään..."

Unohdinks mä ihan laittaa päivän Lehtola-LINKIN!

Ja koska kaikkia kiinnostaa, niin kerrotaanpa, että verhojen asennus muuttui verhojen katsahdukseksi. Tosin siinä samalla tuli löydettyä asennusohje(ai, niitäki tarvii) sekä pienellä väkivallalla ns. sopeutettua tulevaa systeemiä ikkunasyvennykseeni. Odotukset ovat korkealla. Asennustyö jatkuu tiistaina. Jännittää. Mut ei jännitä niin paljoa kuin jännitti rp-asennuksen yhteydessä. Se meni ihan arvaillessa. Mutta hyvä tuli. Se on jotenkin niin mahtavaa, että jonkun käsittämättömän rämistelyn jälkeen on jotain uutta ja toimivaa asunnossa. Tietenkin on aivan liian mahtipontista toivoa että unenlaatu ja -pituus nyt paranisi heittämällä mutta viikonloppuisin aamuseitsemältä heräily vaan on niin liioiteltua.

Miten kuluu tämä maanantaiii..maaa-aaanantaiiii...

Eräskin mies lähettää usein maanantaisin viestejä joissa lukee: " Maanantai ". Niille ei voi olla hymyilemättä koska ne viestivät aitoa tuskaa ja viikonpäivä ankstia. Se taas saa aikaan itsessäni pientä kallistumista positiivisuuteen ja kannustukseen.. Viimeksi taisin lohdutukseksi luvata, että hän voi voittaa tenniskentällä(haah, as if).. "Ajatushan on tärkein! " (kuka senkin jurpolauseen on keksinyt. varmasti joku sellainen, joka ei koskaan saanut mitään aikaiseksi ja aina yritti keksiä uutta tekolausetta ja puolustusvirkettä")
Maanantai on puskuripäivä. Se on vähän harmaata aluetta. On suotavaa olla töissä hereillä ja aivokäyrä käynnistyneenä mutta väittäisin että maanantain tarkoitus on, että tiistai olisi tuottava.
Maanantai on kuin tammikuu. Kerätään voimia voimia uusia haasteita varten, muistellaan vähän vielä menneitä, eikä ihan vielä pidetä kaasupoljinta pohjassa.

kuva: täältä

Nyt kun sain James Freyn: Million little pieces luettua, (toim. suosittelee todella vahvasti, ja jos joku on lukenut sen niin mielelläni kuulisin/lukisin mielipiteitä) voisin näitä maanantaita ajatellen kaivaa jostakin Claes Anderssonin Luova mieli kirjan. Mistä sen muuten tietää mistä sitä kadonnutta inspiraatiota etsii, jos ei edes tiedä miten se syntyy! Clasun irjasta luvattiin seuraavaa:

Kirjoittajan syvä psykologinen tietämys sekä hänen oma kokemuksensa luovan taiteilijan elämästä tekevät tästä teoksesta nautinnollisen lukukokemuksen jokaiselle, joka haluaa tietää enemmän inhimillisestä luovuudesta.

Rentoa viikonloppua ihmiset!

Nihkeä on nihkeää. Kun homma alkaa mennä siihen suuntaan, niin vaikka kuinka pyristelisi, on pulkan suunta vakaa. Eilinen lähti hiljalleen valumaan nihkeän suuntaan, ja jossain vaiheessa piti jo vakavasti miettiä, että kannattiko herätä.. Siihen päälle vielä mukava kastuminen vesisateessa kotimatkalla ja pari kuukautta myöhässä oleva pimennysverho -ostosprojekti Ikeaan.
Aamulla päätin ostaa hillomunkkeja työkavereilleni, jotka ovat kestäneet minua urhoollisesti koko viikon. Myyjä tyttö oli todella kiva ja sosiaalinen..mutta olisi pitänyt aavistaa kun hän useamman kerrankin toisti että "tää on ollut tosi hämärä päivä". (viittasi siihen että kahdessa tunnissa oli mennyt jo sata munkkia). Noooh, kun sitten pääsin töihin ja tarjosin munkkeja duunifrendeilleni, kävikin ilmi että pussiin oli ehtinyt vain kolme munkkia! Mikä tietysti on todella jaettavissa viiden kesken.. Ja on kai enää edes turha mainita että munkeissa ei myöskään ollut hilloa..Niin ja siis Ikeasta ei voinut ottaakaan niitä verhoja kun ei voinut sokeasti luottaa itse ottamiinsa mittoihin..
Mutta asioilla on tapana järjestyä paremmin kuin hyvin ja Norppa lähtee kuitenkin ihan tunnelmissa tästä nyt viikonlopuksi entiseen pääkaupunkiin Turkkuusseen melko vapaaehtoisesti entisille huudeilleen tsekkaamaan mikä siellä on tahtotila, ja pyhäpäivän ratoksi saviseudun rakkaisiin maisemiin. Yeah!

Hyvät neuvot viikonloppuun:
- Jos avaa silmät ja on ihan mustaa, niin on tajuton.- Hilda 7 v
- Ulkonäkö on tärkeä ruumiinosa.- Elisaweta 6 v
- Ihmisellä on monenlaista nahkaa. Esinahka on edessä ja takanahka ontakana. - Therese 6 v.

ps. mä tiedän jo vastauksen Prepen kyssäriin: missä suomen kunnan nimessä on kaksi eläintä! (toinen on possu ja toinen on lintu)

Puhdasta tuli!

Voi hämmästysten hämmästys! Miten voi tulla puhdasta pyykkiä kun heittää pesukoneeseen hiukan pähkinänkuoria pikkuruisessa kangaspussissa?! En tiedä mutta tuli vaan.(taikasana: saponiini) Ja se uskomaton innostus, joka liittyi pyykin pesemiseen oli myös tervetullut lisä..Ei nimittäin tapahdu yleensä(milloinkaan). Tai oikeastaan koneen päälle saamisessa ei ole ongelmia, ainoastaan ripustusvaihe aiheuttaa hitaampaa liikehdintää. Ehkä voisin yrittää laittaa osasyytä fyysisten mittojeni niskoille..kylppärissä olevat narut ei ole millään tavalla mitoitettu niin että edes hyppäämällä(ja kuka muutenkaan ripustaa pyykkejä hyppäämällä) ylettyisin laittamaan mitään kuivumaan, ja siksipä joka kertainen agropatia esitys joskus odottaa suorittajaansa.. *Jalka..pesukone..kurotus..oho, ohi..auts..ei ylety..ylettyy...eiku..auts..kiroulua..eiku..nyt*
Mutta pesupähkinät oli hauska yllätys, ja itseltäni tosi extompere kokeilu. Mietin kyllä että mistä tietää että vaatteet ovat oikeasti puhtaita, ja että ne eivät ole "vain" vedessä huljutettuja mutta kyllä sen eron selkeästi kyllä huomaa vaikka vaate ei tuoksu "pesuaineen puhtaalta". Oikeastaan aika miellyttävääkin että kankaassa ei ole keinotekoista puhdastuoksua. Yritän olla tupputtamatta koska en itsekään siedä sitä. Mutta suosittelen lämpimästi pesupähkinöitä! Hauskaa ja puhdasta. Ja ehkä jopa vähän ekologistakin. Sopii myös meille ei hurahtaneille. (tosin asiakkaamme kysyi tänään että olenko alkanut polttaa aineita kun selitin pesupähkinöistä..)
Mutta siis tottakai puhdistumiseen on myös syynsä. "Pähkinät" ovat Sapindus mukorossi -puun hedelmiä ei voida käyttää ravinnoksi, mutta niiden kuorista irtoaa vedessä luonnon sapoiinia, jolla on puhdistava vaikutus, ja joita on käytetty Intiassa ja Nepalissa pitkään pyykin pesemiseen.
Jään odottamaan millaista kommenttia tulee Juden testipyykistä!

Uteliaisuuden herätessä vois esim. tilata täältä
Tai hankkia täältä

Kaunis ja onnellinen hallitus?

"Ei kukko käskien laula!"; on mielestäni hyvin, hyvin osuva suomalainen sanonta. Asioilla on aikansa ja paikkansa. Toisinaan. Prepe peräänkuulutti hallituskommentteja..ja oikeastaan sinun lisäksesi taidan tietää ainoastaan toisen henkilön joka niitä odottaa, ja epämääräinen blogikommentointi toimii yleensä paremmin niin että kommentteja tulee silloin kun niitä on. (olisin mielummin kirjoittanut isäpuoleni lähettämästä esitepaketista(mm. vartiotorni) ja tänään ovellani olleista jehovantodistajista) Mutta lukemisen pitää myös palkita ja jos hiukkaakaan saa palautetta, sitä voi halutessaan myös kuunnella.
Odotukseni uutta hallitusta kohtaan ovat korkealla. On syytä antaa reilu mahdollisuus. Samaan aikaan kuullostelen toisella korvalla myös mitä demareiden leirissä tapahtuu, mikä on suunta ja millä työkaluilla, ja mikä on kentältä tuleva kokonaispalaute. Kaiken kaikkiaan odotukset ovat korkealla kumpaankin suuntaan.
Hallitus naisistui. Elämme yhteiskunnassa, jossa puhutaan paljon lasikatoista ja eriarvoisuudesta, luin myös taannoin kolumnia jossa väitettiin minkä tahansa naisistuvan hallintoelimen menettävän arvovaltansa. Kirjoituksessa sanottiin "todellisen vallan etsivät aina jollakin tavalla väylänsä"; tässä yhteydessä viitattiin suuryritysten päättäviin elimiin mutta huomaan ajatusteni harhailevan kysyvänä samalle kehälle myös poliittisen päätännän suhteen...
Mutta salkkujaosta:
Ilkka Kanerva ulkoministerikisi..täytyy myöntää etten olisi heti ensimmäisellä osannut arvata. Ile on pitkän linjan poliitikko, ja niitä harvoja turkulaisia jotka pystyvät kommunikoimaan myös vanhan pääkaupungin ulkopuolella. Mutta ulkoministerin posti on out of that league missä Kanerva on totuttu viime vuosina näkemään. Yllättävä veto ja nyt jää nähtäväksi hoitaako Ilen hommia Ile vai Astrid.. Erkki Tuomiojan jälkeen saappaat saattavat vaatia ylimääräiset villasukat.
Suvi Linden oli myös yllätys, eikä miellyttävä sellainen. Nyt on näytön paikka ja vahvan esille tulon aika asiakysymyksissä. Toivon hartaasti positiivista yllätystä niin kuin aikoinaan kävi Paula Lehtomäen kanssa.
Paavo Väyrynen...mitä voi sanoa? Kaveri tiesi mitä halusi, piti siitä kiinni, ja sai sen. Voiko moittia?
Tulevan hallituksen ratkaisut sosiaaliturvan uusimisessa ja erityiseti vaikeasti työllistyvien työttömien osalta näyttävät miten kylmiä talvista seuraavan neljän vuoden aikana tulevat. Ja miten suhteet alkavat toimia työmarkkinajärjestöjen kanssa..? Henkilökohtaisesti uuden superministeriön luominen tuntuu todella epävarmalta. En usko sen millään tavalla parantavan jo nyt jalkoihin jäävien asemaa, päinvastoin, kun työllisyyspolitiikka altistetaan markkinataloudella, on selvää mihin resurssit kohdentuvat. En kritisoi sitä etteikö työvoimapalveluiden olisi hyvä olla tiiviissä yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa, päinvastoin, ehkä samalla orastaa toive siitä. että elinkeinoelämä ja ns. "itsenäisesti pärjäävät ja työllistyneet ei-laiskiaiset näkevät" minkälaisten mahdottomien haasteiden kanssa työvoimahallinto painii. Ei kyse ole ihmisten laiskuudesta, viitseliäisyydestä tai siitä että "asiat ovat liian hyvin". Vaan siitä, että työvoiman tarve ja markkinoilla oleva vapaan työvoiman osaaminen ei kohdennu. Osaava ammatti-ihminen voi joutua eläkkeelle alle 50 vuotiaana paikkakuntansa itsestään riippumattomista syistä, ja vaihtoehtoisesti tarjolla voi olla verkostomarkkinointia, lehtienmyyntiä tai muuta provikkapalkkaista pakkomyyntiä. Tällaisessa tilanteessa jään mielelläni katsomaan elinkeinoelämän innovatiivisia ja kannustavia ratkaisuja.
(taustalla yli vuoden työskentely työvoimahallinnossa - yrityspalvelussa)
Tuleeko porvarihallituksesta mustelmahallitus vai toiveikkaan, kauniin, sivistyneen, yritteliään ja onnellisen kansan hallitus?

Vaatteet puhtaaksi..pähkinöillä

Miten tähän pisteeseen tultiin..en tiedä. Kuulin kuitenkin ehdottavani Judelle tullessamme Rosen-luennolta että poikkeaisimme Ekokauppaan koska haluaisin ostaa pesupähkinöitä... Pesupähkinöitä!(wtf?!)
Nyt mulla on sitten pieniä kangaspusseja ja pähkinän puolikkaita, jotka laitan seuraavan pyykkikoneellisen kanssa koneeseen pyörimään.. Ja kädet kyllä syyhysivät jo heittää kamaa koneeseen välittömästi, koska jollakin tavalla musta on aivan uskomatonta että vaatteet puhdistuvat pähkinöillä! Mutta tiun tikittäessä ehtoopuolella, pelkäsin ettei innostus jaksaisi pitää minua tarpeeksi kauaa hereillä, joten joudun odottamaan yön yli.
Ekokaupassa tuli vähän viherpiipertäjä olo.. Tosin oli vähän sama fiilis kuin ulkomailla kaupassa; mahtavaa tuijotella erilaisia pakkauksia ja katsoa uteliaana mitä seuraavalta hyllyltä löytyy! Myös muiden kaupassa olijoiden tuijotteluun meni enemmän aikaa kuin normi lähikaupassa olisi mennyt. Terveellisen ja ekologisen näköistä tuotetta. Mutta siihen on vielä aikaa että sunnuntain pakestepizzani on toiselta puolelta kaupungia raahattua luomupizzaa..
Maaemon pesupähkinät ovat aito luonnontuote. Ne eivät sisällä mitään keinotekoista. Siksi ne sopivatkin monille allergikoille (kokeile ensin varovasti!) sekä tietysti ympäristötietoiselle kuluttajalle.
Tänään olin siis ympäristötietoinen kuluttaja.

Onko niitä kortteja turhaan lähetetty?

No todellakaan ei ole! Ja lämmin kiitos kaikille teille jotka olette päässeet reissuillanne kynänvarteen ja postilaatikon lähettyville. Ilo kotiin saapuessa on ollut joka ikinen kerta lapsellisen riemastunut kun olen tulkinnut käsialojanne/piirroksianne maailman turuilta ja toreilta(+after skistä). Monta kertaa virtuoosimaiset vuodatukset ovat hymyilyttäneet vielä sen jälkeenkin kun olette jo palanneet reissuiltanne fyysisesti kunnossa..
JA nyt viimeinen yksityiskohta tässä proseissa on hiottu kuntoon. Etutöölö lahjoitti tapeellisen korttitelineen missä isotädin ja hiihtohäiriköiden kortit ovat järjestyksessä ja sulassa sovussa. Miten mä oon voinutkaan elää ilman??! Nyt ei kenenkään tarvitse murehtia sitä viekö norpan pöytäpintatilaa liikaa tai riittääkö sillä jääkaappimagneetit, vaan voi huoletta pistää postikorttia tulemaan useammaltakin kesäreissulta.
Ja vaikka allekirjoitus on yliarvostettua..saattaisi se joskus olla kortissa se yksi kohta josta saa selvää..

Million Little Pieces vai Million Little Lies

Suomalaista kirjastoa ei voi tarpeeksi ylistää. Tai ainakin täällä pääkaupunkiseudulla me olemme hemmoteltuja. Kirjoja, musiikkia, lehtiä, ilmaiset nettiyhteydet ja usein vielä kauniit ja viihtyisät tilat..Ja avuliasta sekä osaavaa henkilökuntaa. Toisista kirjastoista voi tilata kirjoja toisiin kirjastoihin, ja kirjoja voi myös palauttaa minne sattuu..
Sain käsiini, vihdoin, tilaamalla James Frayn Million Little Pieces, ottamatta etukäteen selville mitä se käsittelee.. No kippas kappas, näin sunnuntain kunniaksi onkin hyvä aloittaa kirjan lukeminen joka käsittelee alkoholista ja huumeista eroon pääsemisestä..
Satuin näkemään Oprah shown(joo joo, tiedetään..) jossa käsiteltiin kirjaa, ja jokainen ihminen kirja kädessä hoki vain että se oli todellinen mestariteos mitä ei voinut laskea kädestään, ja aivan uskomaton tarina..ja tämä tietysti amerikkalaiseen tapaan höystettynä ylisanoilla.
Ajattelin että okei, jos näin on niin pitääpä etsiä kirja ja lukea mistä nuo kaikki ihmiset kohkaavat, ja koska meidän kirjastostamme sai jo uudemman painoksen missä oli jo kirjailijan kommentit palautteeseen..oli selviämässä että tarinaan liittyy muutakin... Sama käy huimat paljatukset tehneiltä nettisivuilta. Lukaisen kuitenkin tämän "oooooh...ja aaaaaaah" -kirjan ensin.. ja luen "totuuden" vasta sen jälkeen..Mutta kiinnostukseni on herännyt.

"When the investigative website The Smoking Gun raised questions about the validity of James Frey's memoir A Million Little Pieces, many journalists wrote about the controversy. Headlines across the country read: "The Man Who Conned Oprah" and "A Million Little Lies."

The Smoking Gun

Valehteleeko Frey: by Stephen King

Perhettä kasaamassa ja kevättä nuuskimassa

Lauantaina oli lämmin. Ja ihana siivouspäivä..kunnes puhelin soi: "Sunhan piti olla täällä". Ja siitähän se sitten lähti. Kaivopuistoon oli tullut pallogrilli ja kevät. (ja siis tässä vaiheessa iso käsi sille pariskunnalle joka osasi laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja suosiolla antoi leffalippunsa tuntemattomille..ja keskittyi ollennaiseen)
Sunnuntaina ei ollutkaan enää niin lämmin. Mutta sitten soi taas puhelin:"Tuu tänne"- Ja siitähän se sitten lähti. Perheruokailu kasaan tunnissa.
Mistä tietää että homma on taas karannut käsistä? Ei mistään? Vai siitä että aikuisiällä, soittelee toisille aikuisikäisille, kerätäkseen perheruokailua kasaan, koska ei olla nähty moneen tuntiin, ja jos yksi yrittää olla muissa porukoissa niin mennään sitten porukalla sinne. Eikä mitään päätä eikä häntää koko touhussa. Mutta jollakin tavalla..sellaisessa rehellisessä älyttömyydessä on jotakin hirveän viehättävää, lämmintä ja aseistariisuvaa. It takes one to know one..

Kuva: tuoksuuks näissä hei kevät?

Lenkkiä ja kaipausta

Miten sitä on aina niin suosittu kun ei ole paikalla? Tarkoittaako se sitä että pitäis olla paikalla vähemmän? Vai että enemmän, niin sitten myöhemmin olisi useammasta paikasta pois? Vai miten tää logiikka menee? Koskaan ei kukaan ole yhtä innostunut jos on mestoilla, kuin jos joskus ihmeellä sattuu olemaan pois.
Vai korostuuko innostuksen sisältö, jos itse sattuu samalla ihmeellä olemaan selvänä, ja lähettäjä osapuoli ei ehkä niinkään..? Mutta kyllä tuli hyvä mieli perjantaina kun norpalle laitettiin tekstareita, ihan olisi ollut kaivattu ja oikeati hauskaa nähdä mestoilla!
Mutta zuubi duubi hei.. EKA LENKKI taas takana valovuosiin. TA-DAA! Hyvä mieli, ihan ookoo meni. Lyhyt oli - ja hidasta mut ei ylivoimaista, ja hyvällä hapella meni! Ehkäpä, ehkäpä..tästä vielä tulee jotain ja fenixnorppa nousee tuhkasta! (onks tää kuultu joskus aikaisemminkin..?) No mutta se hyvä puoli levossa, ja erityisesti pakkolevossa oli, että ymmärsi(ainakin vähäksi aikaa), että nyt ei ole mitään väliä pääseekö länkkärille, cityrunille tai stokholmeniin.. ainut millä on väliä on se että pääsee kivalle lenkille, tai esittämään divailmeitä tenniskentälle yhden naurettavan vahinko-onnistumisen jälkeen, ja että kroppa on vahva ja mieli notkea..vai meniks se toisinpäin..
Että terkkuja teille kaikille jotka ruoskitte, piiskaatte(ja nyt ei puhuta niistä messuista), rääkkäätte ja kiusaatte kehoanne...se on välillä ihan ookoo, ja tekee hyvän olon mutta jos on tuntuu pidempään ettei kulje ja on vaan kurja olla, niin jalat pöydälle ja kirja käteen! Myös riippumatto keittiössä tekee keholle ihmeitä. Ottakaa iisiä jengi!!

Ja vielä toinen sananen (jotta ei menis ihan hengelliseksi)

sExhibion järjestetään taas kaikkien pornoilijoiden iloksi Helsingissä. Kyse ei ole erotiikka- vaan pornomessuista. Raja menee mielestäni siinä jos messulipussa lukee, että joissakin esityksissä harjoitetaan sukupuoliyhdyntää. "ooo..onpa mielikuvituksellista.."
Uskon olevani ainakin keskimääräisen suvaitsevainen ja avarakatseinen. En ole hirveän kiinnostunut muiden tekemisistä, enkä usko että yleisesti ketään kiinnostaa omat puuhailunikaan. Työn puolesta olen myös tutustunut tarkkaan Kaalimato.comin valikoimiin ja miettinyt kyseisen valikoiman markkinointia suurelle yleisölle, joten uskoisin etten suhtaudu ainakaan mitenkään tavallista jyrkemmin kyseisen alan menoon ja meininkiin.
Työkaveri(koiras) tiivisti asian hyvin: "..enemmän vaan siinä tulis itelle sellanen olo, että mitä mä täällä teen tätä katsomassa.." Ja sama fiilis tiivistyi itsellekin.. Why on earth, mä menisin katsomaan vapaa-aikanani kun ammattilaispari höylää toisiaan lavalla kännisten ihmisten tuijottaessa...
Messut myönsivät Vuoden Eroottinen -lataus palkinnon HKL "sarkastisena vttuiluna" , koska Seksimessuja ei voinut mainostaa liikennevälineissä. Järjestäjien mukaan erotiikalla saa myydä kaikkea paitsi sitä itseään.. (no tästäkin voi olla jo erimieltä)Erotiikka on erotiikka. Porno on pornoa. Musta on ihan ookoo ettei lavalla höyläämistä mainosteta spåran kyljessä.
kuva: työpaikan kahvipöytä tänään

Sana viikonvaihteeksi (ja miksei ensi viikoksikin)

Olen TV jumissa

Minulla on TV-kriisi. En seuraa tällä hetkellä yhtäkään sarjaa tai ohjelmaa. Ja se on sääli. Mistä muualta elämään on niin helppo saada sisältöä kuin televisiosta? Kauniita ihmisiä, nopeita autoja, nokkelaa dialogia, yllättäviä käännöksiä... Ihanaa yhdensuuntaista viihtymistä.
Yritän katsoa Grayn Anatomiaa, olen jo vähän pääsemässä jyvälle kuka on kuka, ja melkein välitän mitä he sanovat seuraavaksi mutta sarjassa on silti vielä liikaa tuntemattomia hahmoja, enkä ole saanut tunnesidosta henkilöihin. En esim. tiedä kuka on Dr Krev kun heillä on naamiot(lue:kasvosuojat) päällä. Oho, se olikin Karev..(sorry, my mistake)
TV-kriisi on ärsyttävä. Ennen sentään pystyi jaksottamaan viikkonsa sitä mukaan mitä sieltä tuli..Nyt on vain hämärä aavistus siitä, että keskiviikkoisin ei tule mitään...Ja viikonloppuisin kun herää liian aikaisin..tulee eläindokumenttia jossa bambi, taas jälleen kerran, menettää henkensä, tai muka urheiluohjelmaa, jossa sponsorien rahoilla raahataan puolijulkkista pitkin pulkkamäkeä tai treenautetaan suomen jonkun lajin maajoukkueen kera.
Kun tätä kirjoitusta naputellessani otin tv-ohjelman käsiini, ymmärin miksi sitä painetaan ja luetaan. Jos on huono tv:n katsoja ja "vain pitää sitä avoinna", käy niin kuin minullekin. Katsoo Koiralle koti -sarjaa kakkoselta...kun ykköseltä olisi tullut dokumentti Berliinin muurista. Vaikka siis oonhan mä iloinen, että pieni ja pippurinen Manta pääsi ihanaan kotiin.
Toisaalta..sama vilkaisu ohjelmistoon varmisti etten varmastikaan katso"huippu-uusinta" Irtiottoja...
Ai niin! Tottahan toki pitää mainita, että tiedostavana tietysti katson joka päivä aamu-uutiset, iltauutiset ja myöhäisuutiset, A-plussan, A-studion..45 minuuttia, Pressiklubin, Arto Nybergin, Timo Harakan, Valvomon(onkohan sellanen), K-rapun, Punaisen langan, Kulttuuriuutiset, Inhimillisen tekijän, Lauantaiseuran, Sunnuntaivekkarin ja Strömsjön - mitä Ylen teeman ja Yle24.sen katsomiselta ehdin..
Mutta hyvänen aika - tärkein meinasi unohtua(yllis!) HUOMENNA torstaina kannattaa katsoa TV:tä, esittelyssä Eurovision Queen -mallisto.
Nyt kun on kyse Hnnasta..mulla ei oo taas aavistuskaan mitä/missä/milloin - mut et mä luulen että Viihdeuutiset klo 18.30.

No mikä se sitten on?

Knoppitietokeskus(KNT) antoi pähkinän purtavaksi ennen pääsiäistä. Nyt ymmärrän, että ainakin osalle takapenkkiläisistä haaste olisi ollut liian vaikea. Samoin kyllä hahmotin nopeasti, että tässä porukassa olisin pärjännyt myös K -alkuiset kunnat kilpailussa. Uskon että tällä paluumatkalla myös Karvinen olisi ollut hyväksyttävä k-alkuinen kunta..samoin kuin Lapua tai ihan mikä vain kunta mikä olisi lausuttu ääneen.
Takaisin asiaan.KNT kysyy:
Missä Suomen kunnan nimessä on kaksi eläintä?
Anyone?
Mun vahva veikkaus on Orimattila? (Olettaen että Matti on naapurin kani?)

Ja sitten se täysin aiheeseen riippumaton linkkivinkki: Kulutusjuhla.com

Valintoja ja rutiineja

Melkein sattumalta osuin sivustolle, jonka nimi sai minut hymyilemään; Yhteiskuntakriittinen feministi. Sitä kautta osuin saman kirjoittajan toiselle sivustolle, jolla ei ole yhtään huonompi nimi: Superravintoa ja hyvät lihakset.
Ja kun vielä selailin paluumatkalla ruokavaliotyyppistä lehteä, ja siinä eräs laiduttaja kertoi (en muuten pahemmin välitä sanoista mässy, puputtaminen ja mussutus) elämäntapansa muutoksista konkreettisesti, mietin että oma ruokavalioni on hyvin hyvin rutiininomainen, enkä ole liiemmilti edes kaivannut siihen muutoksia.
Olen kyllä altis vaikutuksille. Toisinaan. Mutta inhoan myös tuputtamista. Vaikka olisi innostunut minkä tahansa, ja tietäisi minkä tahansa pelastavan yhteiskunnan, ja vaikka olisi ihan varma että muiden elämän valinnat ovat pöyristyttävän itsekeskeisen maapalloa tuhoavia..Tuputtaminen ei ole rakentavaa vaihtoehtojen tarjoamista. Se saa korkeintaan hyvin nopeasti, hyvin vahvan vastareaktion aikaiseksi. On ymmärrettävä, että ihmiset ovat erilaisia, eri elämän tilanteissa. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle, ja omaan asiaansa vihkiytyneen on joskus hirveän vaikea muistaa tätä. Asiastaan innostuneen mielipiteitä on kiinnostava kuunnella. Yleensä se tarkoittaa sitä että kertoja tietää paljon, on seuraa asiaansa ja on tottunut vastaamaan aihetta koskeviin kysymyksiin.
Elämä on täynnä valintoja. Välillä vapaaehtoisia ja välillä taas jopa hieman vastentahtoisia. Eikä aina voi edes valita, tai kaikki vaihtoehdot ovat yhtä vähän innostavia.
Muutokseen pitää olla motivaatio. Sen pitää olla houkuttelevaa ja kiinnostavaa. Rutiinit tuovat turvaa, helppoutta ja ne tekevät elämänhallinnasta mahdollista. Mutta ne myös väsyttävät, passivoittavat ja eivätkä anna uusia onnistumisen iloja.
Niin kuin aina, eksyin alkuperäisestä aiheesta mutta jatkoa seuraa. Joko rutiinien tai uusien valintojen parissa.
kuva täältä

Sur-rur, Sur-rur..

Tämä oli viides pääsiäinen Tahkolla.(muistaakseni). Myös juhlavuosi huonekavereideni kanssa, jotka varsinaisesti pyysivät laittamaan minut heidän seurakseen. Suora lainaus: "Ei olis kyllä ekana vuonna uskonut että näin tulee vielä joskus käymään.." Nooh, noille reissuillehan ei koskaan lähdetään kavereita hakemaan. Siitäkin huolimatta niitä taisi tulla taas kourallinen. Erityisen lämmittävää oli kun paluumatkalla A kysyi toiselta A:lta; "pitäisikö meidän ottaa toi Norppa huostaan.." (no siis tottakai pitäis). Adoptio tai huostaanotto..melkein sama asia..
Paluu kotiin oli lohduton. Hiljaista, rauhallista, hajutonta ja alkoholitonta. Kukaan ei nukkunut sängyssäni, sohvalla tai lattialla. Eikä jatkuva 24 tunnin nauha toista samoja juttuja, uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja... Näinkö sitä sitten pitäisi elää.
Onneksi aina voi pysäyttää lopullisesti henkisen kasvunsa ja katsoa tämänkin pätkän 6000 kertaa peräkkäin: Vares, Sutsihomma ja mitä vttua?!

Sittenkin omakin linja

Ja ihan pakko sanoa tosta hallituksen muodostamisesta, että tunsin helpotusta kun Vanhanen kertoi että hallitusta ei muodostettu pelkästään vaalituloksen perusteella vaan oli myös ohjelmallisia eroja! Huh!
Polvillaan voi olla, ja sieltäkin noustaan mutta kontillaan on jo liikaa.
Ja Pentille ja muille "tosi kiinnostuneille"; keskustelua käydään myös täällä: Täältä pesee
Solidaarista ja Vastuullista Pääsiäistä!

Pääsiäistä ja Easteriä!

Happy Easter kaikille! Se on taas se aika vuodesta kun Tahko ja todellisuus eivät millään tavalla kohtaa. Mukava sitten mennä levänneenä töihin. Nyt jos vois yhen pääsiäistoiveen esittää niin ois kiva jos kunto ja kroppa(ja pää) kestäis. Ja että sitä aurinkoo kuitenkin kaikille!
Kamat on melkein pakattu. Katotaan mitä tänä vuonna unohtuu..Jos ottaisi vaikka ihan vaihteen vuoksi oman pyyhkeen ja vuodevaatteet.
Syökää luomulammasta ja nauttikaa lasillinen reilun kaupan viiniä! Iisiä pyhäpäivää ja harmoonisia ajatuksia.
kuva pääsiäiseltä 04. terkkuja anskulle, eikö oo kiva että muut kuvat on toisella koneella..?